Ehkäisevän päihdetyön toimijat ovat olleet valppaina menneessä eduskuntavaalikeväässä peräänkuuluttamassa tärkeitä teemojaan, kuten muun muassa hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista ja vastuullista alkoholipolitiikkaa. Me alan ihmiset olemme tottuneet ajattelemaan automaattisesti jokaisen poliittisen päätöksen kohdalla, mitä tämä tarkoittaa lasten ja nuorten suojelun näkökulmasta? Tämän kysymyksen tulisi olla rutiini jokaiselle poliitikolle jokaisessa haastattelussa ja vaalitentissä.
Eduskuntavaaliehdokkaan Pia-Lisa Sundell, Barnavårdsföreningen i Finlandin toiminnanjohtaja herätteli huomionarvoista pohdintaa siitä, miksi Suomessa ajatellaan, että alkoholipolitiikka ei koske lapsia. Se, että alkoholia ei saa myydä alaikäiselle, koetaan jostain syystä riittäväksi toimenpiteeksi. Miksi lapsivaikutusten arviointi tuntuu olevan alkoholipoliitikassa erilliskysymys? Muissa pohjoismaissa lapsivaikutusten ymmärrys on toista luokkaa. Norja, Ruotsi ja Islanti ovat valinneet huomattavasti lasta suojaavamman alkoholipolitiikan kuin Suomi. ”Yhteiskunnallisen päätöksenteon on pohjauduttava aina lapsivaikutusten arviointiin ja tähdättävä siihen, että lapsella on parhaat edellytykset hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Tämä voi tarkoittaa myös sellaisia keinoja, jotka eivät ole kaikkien aikuisten mieleen”, muistuttaa Sundell meitä aikuisia velvollisuudestamme asettaa lapsen etu etusijalle ja rakentaa lapsen oikeuksien sopimusta noudattavaa yhteiskuntaa. ”Sellaisia päätöksiä, jotka eivät olen lapsen edun mukaisia, ei yksinkertaisesti pidä tehdä. Tämä koskee myös alkoholipoliittisia päätöksiä.”
Suomalaisten hyvinvointi ja elintaso ovat kehittyneet myönteisesti, mutta kehitys ei valitettavasti kosketa kaikkia. Väestörymien hyvinvointi- ja sosiaaliset erot ovat kasvaneet, joiden seurauksina myös mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö.
Päihteiden käyttö ei ole koskaan vain yksilön valinta vaan sillä on merkittävä vaikutus ympäröiviin elinoloihin, periytyvään huono-osaisuuteen sekä myös oman elämän mielekkääksi kokemiseen. Oravanpyörä pyörii ja päihteiden käyttö myös syventää ihmisten välistä hyvinvoinnin ja terveyden epätasa-arvoa, aiheuttaen lisäksi miljardien kulut vuosittain. Muun muassa näistä syistä ehkäisevä päihdetyö on tärkeää ja sille tulisi varmistaa riittävät resurssit. Suomessa ehkäisevälle päihdetyölle ei ole riittävän pysyviä rakenteita tai lakisääteistä velvoitetta, jolloin siitä on valitettavan helppo luistaa etenkin jos rahat ovat tiukilla. Talousongelmissaan kunnat pikemmin karsivat päihdepalveluista ja säästöjä haetaan lyhytnäköisesti leikkaamalla ehkäisevästä työstä. Iso haaste on myös toiminnan alueellinen vaihtelevuus.
Kuten Sari Essayah sanoi Ehytille kirjoittamassaan eduskuntavaaliblogissa: ”Ennaltaehkäisy on yhteiskunnalle parasta tuottoa kasvattava sijoitus”. Yhteiskunnalle kustannustehokkainta olisi varhainen puuttuminen päihteidenkäyttöön, kuntouttaminen ja työelämään paluu maksaa aina itsensä takaisin.
Me Freestyle-kampanjan sosiaalisella yritystoiminnalla yritämme osaltamme auttaa resurssoinnissa, mikä perinteisesti on ensisijaisesti haastanut kuntia ja kolmannen sektorin kenttää. Eettinen päihdekasvatus tarjoaa monipuolisia näkökulmia päihdekysymyksiin ja auttaa näin nuorta tekemään tietoisempia valintoja. Alkoholipolitiikan muutosten todelliset vaikutukset nähdään vasta pitkällä aikavälillä. Varmaa on se, että monipuolista ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Saatavuus-kysymystä oleellisempaa on panostaa kysynnän rajoittamiseen. Parasta ehkäisevää työtä on pyrkiä varustamaan nuoret päihteiden haitoilta suojaavilta elämäntaidoilla.
