Tänään olen kuullut kolmen nuoren itsemurhasta. Yksi niistä oli tapahtunut kotikaupunkini Sastamalan Kaalisaaressa, jossa minäkin aikoinani kipuilin murrosiän tuskaa. Tämä kolahti kovaa. Olen itkenyt koko aurinkoisen lauantain myös kahta muuta epäreilua kuolemaa. Toinen lapsensa menettänyt äiti sanoi, että hän haluaa tehdä tämän tragedian näkyväksi, ettei hänen lapsensa kuolema olisi turha. Annetaan merkitys näille kohtuuttomille kuolemille ja kuullaan tämä hätähuuto.
Etenkään näinä historiallisen haastavina aikoina ei ole pakko yrittää olla väkisin positiivinen. Tuska saa näkyä, nuorten täytyy voida löytää keinoja tehdä se näkyväksi – muita kuin itsensä satuttaminen. Oma teinini sanoitti aikoinaan tunteitaan huoneensa seiniin. Tämän harrastuksen vuoksi meillä oli kasvomaskeja etulinjassa koronan iskiessä. Kyseisiä graffitteja oli hirveä lukea, mutta samalla olin kiitollinen, että hän purki ajatuksiaan ulos. Myöhemmin maalasimme seinät yhdessä. Se oli puhdistava kokemus. Valkoiset seinät olivat symbolisesti uusi alku. Valo voitti tuskan jäljet.
Meitä molempia rauhoittavat myös viherkasvit. Joka aamu siirrän peikonlehden pojan huoneesta olohuoneeseen saamaan valoa. Hän siirtää sen aina heti takaisin. Kasvi tuntuu tuovan happea hänelle monellakin tapaa. Jos siis teinisi linnoittautuu huoneeseensa ja olet huolissasi, niin kokeile viedä hänelle sinne kukka. Jos se tuhotaan, niin se on tehnyt silloinkin tehtävänsä. Tässä ei siis voi hävitä. Otin myös tavaksi hieroa hartioita pojan pelatessa. Kosketuksella on valtava voima. Se teki hyvää meille molemmille. Hänen huoneeseensa ei muuten ollut asiaa, mutta tämä mahdollisti pääsyn pyhättöön. Samalla näin mitä hän teki koneella.
Korona koulii meistä parhaimmillaan esiin aivan uudenlaista empatiaa ja välittämistä, kun kosketus on yleisesti karsittu minimiin. Lähetetään siis viestejä ja muistutetaan, miten rakkaita meille ovat he, joita emme voi halata tai hieroa. Perinteinen kirje voi tehdä ihmeitä! Voit myös teettää postin mukaan valokuvia. Paperiset kuvat kirjekuoressa ovat monelle nykynuorelle harvinainen nähtävyys.
Ratkaisua ei tarvitse löytää heti. Ahdistus on ja saa olla totta tässä hetkessä. Sitä ei tule kieltää, eikä mitätöidä. Joskus parasta tukemista on todeta paha olo ja olla läsnä sen äärellä toleranssin rajamailla. Se voi olla jopa parasta mitä voit tehdä. Joskus eteenpäin on mentävä minuutti kerrallaan. Ison tuskan äärellä on lupa tuntea epätoivoa ja vetää vaikka väkisin raskasta ilmaa ahtailta tuntuviin keuhkoihin. Silloin on myös lupa keventää kaikesta muusta.
On lohdullista, että ratkaisut syntyvät usein pohjakosketuksista. Ongelmien ollessa riittävän suuria olemme elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Silloin muistutetaan karulla tavalla siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Turha karsiutuu ja moni turha taakka myös poistuu.
Ahdistus on onneksi aaltoilevaa. Jo seuraavassa hetkessä sen läpi voi olla edes aavistuksen helpompi hengittää. Nuorille kannattaa viestiä, ettei pahassa olossa ei ole mitään väärää. Särkyminen on sallittua. Heitä ei tarvitse ”korjata” sen vuoksi, että he kipuilevat. Olisi luonnotonta olla kipuilematta tässä ahdistavassa ajassa. Yritetään me aikuiset olla peilipinta näille kipuiluille. Ellemme jaksa hymyillä, niin itketään yhdessä. Kunhan ei jätetä yksin. Kukaan ei ole luvannut meille koronatonta elämää, joten turha katkeroitua kiinalaisille. Keskitetään voimat räpiköintiin tämän lävitse. Ainakaan emme pidä halaamistakaan enää itsestäänselvyytenä.
Korjaavan työn lisäksi ehkäisevä työ nuorten parissa on nyt entistäkin arvokkaampaa. Freestyle-päihdekasvatuskampanjamme alkoi kiertää kouluilla omavaraisen rahoituksen turvin syksyllä 2016, tarjoten maksutonta päihdekasvatusta 5.–9.luokkalaisille. Kyseinen toimintakonsepti on syntynyt jo vuonna 2001, jonka jälkeen yhteiskunnallisen yrittämisen työmuoto on hitaasti mutta varmasti vakiinnuttanut paikkaansa muuttuvan monimuotoisen ehkäisevän kentän luotettavana palveluntarjoajana.
Tarve ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on kouluilla todellinen. Korona on haastanut meitä laajentamaan päihdekasvatusta verkkoon, sillä tarve työllemme on nyt entistä kovempi. Ehkäisevällä päihdetyöllä luodaan edellytyksiä siirtyä koronakriisistä eteenpäin.
Tavoitteenamme on herättää keskustelua päihdeasioista, saada nuoret ottamaan niihin kantaa ja oivaltamaan itse. Päihdekasvatuksemme on monipuolisen tiedon ja eri näkökulmien esittämistä, joka mahdollistaa päihdekysymysten kriittisen pohdinnan sekä niiden pohjalta tehdyt tietoiset valinnat. Eettinen ehkäisevä päihdetyö on vuorovaikutteista, kiihkotonta ja omiin oivalluksiin kannustavaa. Se puhuu myös käyttäjien humaanin kohtelun puolesta sekä huolehtii siitä, ettei heitä leimata.
Kiitos, että autat meitä auttamaan!
Mirkka Torikka
Päätoimittaja
@freestylelehti
Freestylelehti.fi
