Osalle nuorista kokeilu on ensiaskel kohti ongelmakäyttöä. Onneksi päihdekokeilu jää usein kertaluontoiseksi tai muutamaan kertaan. Mitä nuorempana nuori kokeilee päihteitä, sitä suurempi riski hänellä on myöhempään ongelmakäyttöön.
Päihteistä nuoret käyttävät eniten alkoholia, tupakkatuotteita ja kannabista. Niihin liittyy myös suurin osa nuorten päihteiden käyttöön liittyvistä ongelmista. Muiden laittomien päihteiden käyttö on nuorilla harvinaisempaa.
Vaikka aiempaa harvempi nuori tupakoi, usein ensimmäinen päihdekokeilu liittyy tupakkaan. Tupakkakokeilut aloitetaan tyypillisesti 10–15-vuotiaana. Tupakointi nuoruusiässä altistaa alkoholinkäytölle nuorena. Tupakointi altistaa useille eri sairauksille, kuten syöville. Myös sähkötupakka ja nuuska sisältävät terveydelle haitallisia aineita.
Osa nuorista kokee ensimmäisen humalansa yläkouluiässä. Alkoholi on hermomyrkky, joten pienetkin alkoholimäärät ovat lapsille ja nuorille terveysriski. Kehittyvät aivot ovat herkät alkoholin haitoille. Erityisesti humalahakuinen juominen on riski nuorille. Alkoholinkäyttö voi haitata opiskelukykyä muun muassa heikentämällä työmuistia, tarkkaavaisuutta ja avaruudellista hahmotuskykyä.
Nuoret aivot ovat alttiit päihdehaitoille
Alkoholinkäyttö alaikäisenä suurentaa päihdeongelmien, mielenterveysongelmien ja ennenaikaisen kuoleman riskiä aikuisena. Mitä nuorempana alkoholikokeilut aloitetaan, sitä todennäköisempää on, että aikuisiällä alkoholia käytetään enemmän. Alkoholi lisää myös tapaturmariskiä.
Peruskouluikäisistä noin joka kymmenes on kokeillut kannabista. Nuorena aloitettu käyttö voi aiheuttaa muun muassa tarkkaavaisuuden vaikeuksia ja älyllisten kykyjen heikkenemistä sekä altistaa mielenterveysongelmille.
Murrosiässä aivojen kehitys on kiivasta ja siksi ne ovat myös erityisen alttiit päihteiden kaltaisille häiriötekijöille. Pitkäaikainen kannabiksen käyttö heikentää muistia ja lisää onnettomuusriskiä. Runsas kannabiksen käyttö nuoruusiässä kaksinkertaistaa psykoosiin sairastumisen riskin ja on myös yhteydessä heikompaan koulumenestykseen ja syrjäytymisuhkaan.
Säännöllinen päihteiden käyttö on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Suuri osa päihderiippuvaisista kärsii masennuksesta tai ahdistuksesta. Alkoholia runsaasti käyttävät nuoret kärsivät myös keskimääräistä todennäköisemmin käytöshäiriöstä tai sosiaalisesta pelosta.
On monimutkainen kysymys, johtuuko päihteiden käyttö mielenterveysongelmasta vai toisin päin. Mielenterveysongelmat altistavat alkoholinkäytölle, jos vaikeaa oloa pyritään helpottamaan alkoholilla. Toisaalta alkoholinkäyttö itsessään altistaa mielenterveysongelmille.
Nuoren on vaikea arvioida haittoja ja riskejä
Myös kannabiksen käyttö on yhteydessä mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. Kannabiksen käyttö nostaa huomattavasti riskiä psykoosiin sairastumiselle.
Myös tupakalla voidaan yrittää lievittä vaikeaa oloa. Masennus, käytöshäiriöt, syömishäiriöt ja itsetunnon ongelmat ovat yhteydessä nuorten tupakointiin.
Nuoruudessa erilaisten riskien otto lisääntyy. Halu kokea yhteenkuuluvuutta kavereiden kanssa ja kaveriporukan malli voi määritellä sen, minkä nuori kokee normaaliksi. Myös kotoa saatu malli vaikuttaa suhtautumisessa päihteisiin.
Nuorta voi houkutella alkoholin tai muiden päihteiden mielialaa nostava vaikutus. Päihteiden käytöllä saatetaan paeta myös paeta vaikeita tunteita, kuten surua, ahdistusta tai jännitystä.
Nuoren on vaikea arvioida päihteiden käytön riskejä. Hän saattaa ajatella, että juuri hänelle ei aiheudu päihteiden käytöstä haittaa. Nuoren voi myös olla vaikea kuvitella sitä, miten haitat konkreettisesti vaikuttaisivat hänen elämäänsä.
Alkoholiriippuvuus kuuluu psykiatrisista sairauksista yleisimpiin
Alkoholiongelmat ja mielenterveyden häiriöt liittyvät yleisesti yhteen. Psykiatristen potilaiden alkoholinkäytön selvittäminen ja alkoholista riippuvaisten potilaiden psyykkisen tilan tutkiminen on edellytyksenä hoidon onnistumiselle.
Alkoholiriippuvuuden kanssa samanaikaisesti esiintyviä mielenterveyden häiriöitä ovat ahdistuneisuus-, mieliala-, persoonallisuus- ja unihäiriöt. Lääkärin tehtävänä on erottaa alkoholinkäytön seurauksena ilmaantuneet tilapäiset oireet hoitoa vaativista sairauksista.
Alkoholiriippuvuus ja alkoholin haitallinen käyttö ovat psykiatrisisista sairauksista yleisimpiä.
Alkoholiriippuvuus on monimuotoinen oireyhtymä. Mielenterveyden häiriöiden lisäksi siihen liittyy somaattisia oireita, sosiaalisia vaikutuksia ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Pitkäaikaiseen ja runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyy normaalia useammin muita psyykkisiä sairauksia.
Alkoholiriippuvaisilla on muita enemmän psyykkisiä sairauksia
Yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa 37 prosentilla alkoholisteista havaittiin psyykkisiä sairauksia, kun koko väestön keskuudessa määrä oli vain 20 prosenttia. Alkoholiriippuvuuden esiintyvyys koko väestössä oli 14 prosenttia, mutta psyykkisiä sairauksia potevilla potilailla 22 prosenttia.
Nämä tulokset osoittavat, että alkoholiriippuvuus ja psyykkiset sairaudet esiintyvät usein yhdessä ja että toisen niistä esiintyessä toisen riski on lähes kaksinkertainen. Mitä vakavampi on alkoholiriippuvuuden aste tai siihen liittyy lääkkeiden ja huumeiden väärinkäyttöä, sitä enemmän esiintyy psyykkisiä sairauksia.
Alkoholismiin liittyviä mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia tarkasteltaessa vaikeutena on erottaa alkoholismiin johtaneet tai sen kanssa itsenäisinä esiintyvät psyykkiset sairaudet alkoholinkäytön seurauksena syntyneistä psyykkisistä sairauksista ja oireista. Joissakin tilanteissa alkoholiriippuvuus aiheuttaa psyykkisiä sairauksia ja oireita ja joskus mielenterveyden häiriöt johtavat alkoholiriippuvuuteen. Syynä saattaa olla jokin yhteinen tekijä, kuten perimän aiheuttama alttius.
Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa masentuneisuutta
On havaittu, että ahdistuneisuus on alkoholistien yleisin psyykkinen sairaus. Se on diagnosoitavissa noin 20 prosentilla alkoholisteista. Ahdistuksen esiintyvyys verrattuna muuhun väestöön on noin puolitoistakertainen. Alkoholinkäytön ja ahdistuneisuuden välistä yhteyttä on selitetty alkoholin lyhytkestoisilla ahdistuneisuutta lievittävillä ominaisuuksilla. Toisaalta jatkuvan juomisen tiedetään lisäävän ahdistuneisuutta. Eräissä tutkimuksissa on havaittu masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden häviävän alkoholin käytön loputtua, mikä puoltaisi jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Masentuneisuus on vakava oireyhtymä, jota runsaan alkoholikäytön aiheuttamat haitat usein pahentavat. Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa enemmän masentuneisuutta kuin masentuneisuus johtaa juomaan.
Arviot alkoholista riippuvaisten kärsimästä masentuneisuudesta vaihtelevat 30 prosenttia:sta 70 prosenttiin. Masentuneisuus on usein voimakkaimmillaan 2–3 viikkoa alkoholin käytön lopettamisen jälkeen. Kun alkoholiriippuvuuteen liittyy itsenäinen, pitkäkestoinen masentuneisuus, on alkoholiriippuvuuden hoidon ennuste huono. Toistuvat retkahdukset kuuluvat taudinkuvaan. Masentuneisuus on usein yhteydessä juomisen uudelleen aloittamiseen, lisääntyvään alkoholinkäyttöön ja itsemurhariskiin.
Alkoholista riippuvaisilla naisilla todetaan masentuneisuutta enemmän kuin miehillä, mutta naisten hoitoennuste on parempi. Osa raitistuneistakin alkoholisteista potee pitkäaikaista masentuneisuutta. Nuorten runsaan alkoholinkäytön on havaittu ennustavan myöhemmän iän depressiota.
Alkoholiriippuvuus lisää itsemurhariskiä
Alkoholin runsaalla käytöllä ja itsemurhariskillä on yhteys. Alkoholista riippuvaisten itsetuhouhkauksiin on siksi suhtauduttava vakavasti.
Alkoholiriippuvuutta on todettu esiintyneen 25 prosentilla itsemurhan tehneistä. Suomessa alkoholinkäytön on arvioitu olevan tavalla tai toisella yhteydessä noin puoleen tehdyistä itsemurhista. Alkoholista riippuvaisten kuolemista 5–27 prosenttia on itsemurhia koko elinajan itsemurhariski on alkoholista riippuvaisilla 3–15 prosenttia.
Alkoholista riippuvaisten itsemurhia tutkittaessa on havaittu 57 prosentin olleen masentuneita ennen itsemurhaa. Varsinkin väkivaltaisesti käyttäytyvillä alkoholista riippuvaisilla henkilöillä on todettu serotoniiniaineenvaihdunnan heikkoutta ja siihen liittyen lisääntynyt itsemurhariski. Alkoholismin ja itsetuhoisen käyttäytymisen välillä saattaa olla neurokemiallinen yhteys.
Alkoholi heikentää unen laatua ja kestoa
Pieni alkoholimäärä tilapäisesti nautittuna saattaa auttaa saamaan unenpäästä kiinni, mutta sieto kehittyy helposti. Runsas kertajuominen lyhentää nukahtamiseen kuluvaa aikaa, mutta muuttaa unen katkonaiseksi häiritsemällä REM-univaihetta ja heikentäen täten unen laatua.
Krooniset unihäiriöt ovat runsaan alkoholinkäytön yleisesti aiheuttama vaiva. Alkoholi muuttaa unen rakennetta, jolloin REM-unijaksot ja hidasaaltouni vähenevät. Seurauksena on päiväväsymystä.
Unihäiriöt voivat ilmetä nukahtamisvaikeutena, herkkäunisuutena tai aikaisena heräämisenä. Unihäiriöt ovat vaikeahoitoisia. Tehokkain hoito on alkoholin käytön lopettaminen. Uni- tai nukahtamislääkkeiden ja alkoholin samanaikaisen käyttö on vaarallista. Riskinä ovat myrkytykset ja lääkeriippuvuuden kehittyminen.
Alkoholiongelmalla voi olla yhteys syömishäiriöön
Syömishäiriöt ja alkoholiongelmat saattavat liittyä toisiinsa. Alkoholistinaisilla on todettu normaalia naisväestöä enemmän syömishäiriöitä. Erityisesti bulimiaa potevilla on lisääntynyt alkoholismiriski.
Alkoholista riippuvaisilla esiintyy elinaikanaan skitsofreniaa yli kolminkertaisesti verrattuna normaaliväestöön. Koska skitsofrenia yleensä edeltää alkoholiriippuvuutta, sen oireet hallitsevat taudinkuvaa. Alkoholiriippuvuuden perinteisistä hoitomuodoista ei useinkaan ole apua. Kun skitsofreniaan liittyy alkoholiongelma, ovat retkahdukset ja toistuvat sairaalahoitojaksot yleisiä.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaniseen vaiheeseen liittyy runsasta alkoholinkäyttöä. Alkoholiriippuvuuden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhdistelmä merkitsee huonoa ennustetta.
Alkoholismi on muuta väestöä yleisempaa persoonallisuushäiriöisillä
Alkoholista riippuvaisilla näyttää esiintyvän enemmän persoonallisuushäiriöitä kuin väestössä yleensä. Alkoholismi on 21 kertaa muita ihmisiä yleisempi niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Henkilö, jolla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö käyttäytyy itsekkäästi ja impulsiivisesti. Hänen on vaikea kokea empatiaa muita kohtaan tai syyllisyyttä omasta toiminnastaan.
Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan syvälle juurtunutta, pitkäaikaista ja vakiintunutta käyttäytymismallia, joka joustamattomana haittaa sopeutumista useille elämänalueille. Persoonallisuudeltaan häiriintyneen henkilön tapa tuntea, havaita, ajatella ja suhtautua muihin ihmisiin poikkeaa saman kulttuurin yleisväestöstä.
Elinaikana alkoholismiin liittyy epäsosiaalinen persoonallisuus 50 prosenttissa tapauksista, ja jos alkoholiriippuvuuteen yhdistyy muu huumeriippuvuus, osuus on lähes 80 prosenttia. Epäsosiaalisuuteen liittyy varhainen alkoholisoituminen.
Juoppohulluus voi seurata pitkäaikaista juomista
Varsinaisia alkoholipsykooseja ovat juoppohulluus (delirium tremens), alkoholihallusinoosi, vainoharhaisuus (alkoholiparanoia) sekä ns. patologinen humala. Alkoholipsykoosien ilmaantuvuus on seurannut väestön alkoholinkäytön muutoksia. Alkoholipsykoosinkin taustalla saattaa olla jokin altistava tekijä, ja alkoholin käyttö voi toimia vain psykoottisuuden laukaisijana. Myös muilla biologisilla ja psykososiaalisilla tekijöillä saattaa olla osuutta alkoholipsykoosien puhkeamiseen.
Juoppohulluus (delirium tremens) puhkeaa muutaman päivän kuluessa yhtäjaksoisesti pitkään jatkuneen alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen. Juoppohulluus on harvinaista alle 30-vuotiailla ja yleisempää miehillä kuin naisilla.
Sitä edeltävät ruokahaluttomuus, levottomuus, ärtyneisyys ja unihäiriöt painajaisineen. Tilan edetessä alkaa esiintyä näköharhoja, pelkoa ja kauhua. Potilas menettää ajantajunsa eikä tiedä missä on. Sydämen syketaajuus kasvaa ja verenpaine kohoaa, ja vaikean juoppohulluuden taudinkuvaan kuuluvat kouristukset.
Tila on tällöin hengenvaarallinen ja vaatii kiireellistä sairaalahoitoa. Ajoissa hoidetun juoppohulluuden ennuste on hyvä, eikä tilasta jää pysyviä haittoja.
Rajanveto alkoholipsykoosien ja muiden välillä on vaikeaa
Alkoholihallusinoosikin alkaa yhtäjaksoisen juomiskauden jälkeen. Alkoholihallusinoosille tyypillisiä ovat kuuloharhat, jotka ovat useimmiten sävyltään epämiellyttäviä, syyttäviä tai uhkaavia. Alkoholihallusinoosipotilaalle ei kehity fyysisiä oireita eikä motorista levottomuutta. Tajunta säilyy selvänä.
Tila jää osalla potilaista krooniseksi ja muistuttaa taudinkuvaltaan skitsofreniaa. Rajanveto alkoholipsykoosin ja muiden psykoosien välillä on vaikeata. Alkoholinkäyttöön liittyvät lievät hallusinaatiot ovat nopeasti ohimeneviä ja avohoidossa hoidettavia, mutta vaikeimmat tapaukset kuuluvat sairaalahoitoon.
Alkoholiparanoia ilmenee vainoharhaisuutena, useimmiten sairaalloisena mustasukkaisuutena. Itsenäisenä alkoholipsykoosina paranoiaa voidaan pitää vain, kun se ilmenee alkoholin vaikutuksen alaisena ja on muulloin poissa. Potilas ei tavallisesti selvin päin muista humalan aikaista usein väkivaltaistakaan mustasukkaisuuttaan.
Patologinen humala on kiistelty käsite. Tiedetään, että joillekin henkilöille kehittyy varsin pienenkin alkoholimäärän jälkeen väkivaltaisia tai psykoottisia oireita. Muutamasta minuutista muutamaan tuntiin kestävä sekavuus päättyy usein nukahtamiseen. Asianomainen ei muista humalan aikaisia tapahtumia. Altistavana tekijänä on voi olla muu diagnosoimaton sairaus.
