Miten nuoret saataisiin osallistumaan laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon?
Sitä pohtivat nyt lukuisat tutkijat Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yhteisessä ALL-YOUTH -hankkeessa. Tavoitteena on myös selvittää, mitä eritaustaiset 16-25 -vuotiaat ajattelevat esimerkiksi kestävästä kehityksestä, kasvusta ja hyvinvoinnista.
Tutkijat ovat menneet sinne, missä nuoret ovat: toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin, lukioihin sekä kunnallisten ja kolmannen sektorin toimijoiden ryhmiin, kuten nuorisotiloille ja työpajoihin. Nuorisotutkimusta tehdään nuorten omista lähtökohdista.
”Me tutkijat olemme vain instrumentti nuorten äänten välittämiselle”, korostavat hankkeen parissa työskentelevät tutkijatohtori Niina Meriläinen, tohtorikoulutettava Iikka Pietilä ja tutkijatohtori Jari Varsaluoma Tampereen yliopistolta.
Aiemmin vastaavat tutkimukset ovat keskittyneet useimmiten kahteen ääripäähän: aktiivisesti osallistuviin tai syrjäytyneisiin nuoriin. ALL-YOUTH -hankkeessa pyritään sen sijaan tavoittamaan aivan kaikenlaisia nuoria, koska jokainen nuori nähdään osana Suomen demokratiakehitystä.
”Kahden ääripään väliin jää paljon nuoria. Myös heidän äänensä on merkityksellinen”, Meriläinen sanoo.
Viidestä erilaisesta tutkimusryhmästä koostuva ALL-YOUTH -hanke on ajoitettu vuosille 2018-2023. Jo hankkeen alkuaikoina kävi selväksi, ettei eritaustaisten nuorten osallistamista nuorisolähtöisesti ole tähän mennessä otettu tarpeeksi huomioon.
”Nuoret ovat sanoneet, että tämä on ensimmäinen kerta, kun meidän luokse tullaan kysymään että mitä me ajatellaan”, Meriläinen kertoo.
Osallistuminen on jokaisen oikeus
Nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää, jotta nuoret saavat olla mukana rakentamassa omaa tulevaisuuttaan.
Olennaista on myös se, että kun nuorten annetaan kertoa näkemyksistään, niitä myös kuunnellaan. Sukupolvien välisellä yhteistyöllä voidaan saada aikaan kaikkia hyödyttäviä tuloksia.
Vaikka nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista lähestytään usein ongelmien kautta, on ilmassa myös positiivisia virtauksia. Esimerkiksi nuorten kiinnostus politikkaan on korkeimmillaan 20 vuoteen. Vielä vuoden 2015 vaaleissa nuorten äänestysaktiivisuus oli alle 50 prosenttia.
”Kyllähän silloin täytyy kysyä, voiko enää puhua demokratiasta? Onneksi luku on nyt ollut kuitenkin kasvamaan päin”, Pietilä pohtii.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Korkeakoulutetut nuoret äänestävät muita useammin vaaleissa ja osallistuvat järjestötoimintaan, kun taas vähemmän koulutetut keskustelevat mieluummin asioista sosiaalisessa mediassa tai protestoivat jättämällä äänestämisen kokonaan väliin.
Jo demokratiakehityksen kannalta olisi olennaista löytää keinoja lisätä muidenkin kuin korkeasti koulutettujen nuorten osallistumista. Myös eritaustaisten nuorten on saatava äänensä kuuluviin.
Jos nuori sen sijaan saa jatkuvasti kuulla ympäröivältä maailmalta ettei hänen ajatuksillaan ole merkitystä, alkaa se muovata nuoren käsitystä muusta yhteiskunnasta ja luoda ulkopuolisuuden tunnetta.
Laajemmassa mittakaavassa nuorten mielipiteiden, ajatusten ja tunteiden ohittaminen voi johtaa koko yhteiskuntarauhan horjumiseen.
”Demokraattisessa valtiossa on jokaisen oikeus osallistua ja vaikuttaa. Siksi se on kaikille myös taattava, myös nuorille”, Varsaluoma tiivistää.
Käytännön toimia ruohonjuuritasolle
Miksi niin moni nuori sitten jättää osallistumatta?
Ongelmana ei ole se, etteikö heillä olisi siihen valmiuksia. Myös ALL-YOUTH -hankkeessa haastatelluilla nuorilla on paljon tietoa ja he ovat olleet hyvin perillä yhteiskunnallisista aiheista. Samalla on kuitenkin havaittu, etteivät nuoret tiedosta omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Tämä on noussut esiin esimerkiksi kestävän kehityksen näkökulmasta puhuttaessa.
”Esimerkiksi moni ammattikoululainen on tuonut esiin, etteivät he koe olevansa muutosvoimaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Toisaalta he kuitenkin osaavat listata hyvinkin konkreettisia toimia, joilla sitä voidaan hillitä”, Meriläinen sanoo.
Nuoret siis tietävät, mitä yhteiskunnassa pitäisi tehdä ja tapahtua, mutta he eivät näe itseään osana toimintaa. Monilla niistäkin jotka sanovat, etteivät he edes halua osallistua, taustalta paljastuu informaation puutetta ja esimerkiksi leimautumisen pelkoa.
Tähänastisen tutkimuksen valossa vaikuttaakin siltä, että esimerkiksi ammattikoululaiset kaipaisivat voimaannuttamista ja selkeää sanallistamista siitä, miten yksilöt voivat osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan.
Vaikka opetussuunnitelmissa on jo kauniita sanoja osallisuuden vahvistamisesta tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ruohonjuuritasolla konkreettiset toimet loistavat poissaolollaan.
”Mitä se kertoo yhteiskuntamme arvoista, että esimerkiksi demokratiakasvatusta tuodaan lukioihin, mutta ei ammattikouluihin?”, Meriläinen kysyy. ”Tällä tavalla nuoria eritellään jo opiskeluaikana.”
Nuorten osallistamisen ongelmakohdat eivät liity vain koulutustasoon. Esimerkiksi pikkukylien nuoret eivät koe tulevansa kuulluiksi kaupungistuvassa maassa.
”Siellä nuorilta tulee viestiä, että tämä yhteiskunta on kehittynyt Kehä III:sen ympärille, ja siellä isot päättäjät päättää kaikkien asioista”, Meriläinen sanoo.
Suoraa vuorovaikutusta
ALL-YOUTH -hankkeen tavoitteena ei ole tuottaa vain tieteellisiä tutkimuksia tiedeyhteisölle, vaan vaikuttaa yhteiskuntaan. Siksi tutkijat kirjoittavat virkamiehille säännöllisesti tiivistelmiä hankkeen etenemisestä ja antavat konkreettisia ehdotuksia nuorten osallistamisen lisäämiseksi.
Ehdotusten lisäksi hankkeessa kehitellään konkreettisesti osallisuutta lisääviä työkaluja. Esimerkiksi Tieto kiertoon -malli tukee nuorten kansalaistaitojen kehittymistä ja lisää sitä kautta nuorten osallisuutta ja kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista.
Ympäristöministeriön kanssa pilotoitavassa Digiraati-hankkeessa nuoret pääsevät puolestaan kertomaan ajatuksistaan suoraan ministeritasolle digitaalisen alustan kautta.
”Digiraati tuottaa merkittävää dataa, ja nuoret pääsevät suoraan vaikuttamaan ympäristöministeriön ilmastolainsäädäntöön. Se on hyvin kiehtovaa ja nuorille motivoivaa”, kertovat digitaalisten ratkaisujen parissa työskentelevät Pietilä ja Varsaluoma.
Tavoitteena on luoda ihmislähtöistä, helppokäyttöistä teknologiaa. Uusia innovaatioita kehitellään vuorovaikutuksessa nuorten toiveita kuunnellen, sillä jos palvelut eivät palvele käyttäjää, ne jäävät todennäköisesti käyttämättä.
”Jos suunnitellaan nuorille, nuorten tulee olla siinä mukana”, Pietilä toteaa.
Nykyisellään osallistumisen esteitä löytyy myös suhteessa teknologiaan. Vaikka nuoret mielletään usein diginatiiveiksi, joille uusi teknologia on luonnollinen osa arkea, ei kaikilla todellisuudessa ole samoja lähtökohtia ja mahdollisuuksia teknologian haltuunottoon. Yhdeltä puuttuvat taidot, toiselta pääsy koko järjestelmään.
”Kaikki eivät ole samalla viivalla, ja se heijastuu paitsi mahdollisuuksiin tuoda oma ääni esille, myös elämän muille osa-alueille”, Pietilä sanoo.
Kiusaaminen vaientaa
Pelkkä digitaalisten alustojen kehitteleminen tai nuorten rohkaiseminen ei sekään yksinään riitä. Nuoret tarvitsevat paitsi tietoa, myös turvaa.
ALL-YOUTH -hankkeen haastatteluiden myötä on huomattu, etteivät kaikki nuoret uskalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska pelkäävät tulevansa kiusatuiksi.
”Kiusaaminen ei ole mikään tulevaisuuden uhka, vaan ihan arkipäivää. Esimerkiksi ammattikouluista on tullut viestiä, että nuoria kiusataan kouluilla, tunnilla, kotona ja koulumatkalla. Nuorten toive on ollut, että me tutkijat voisimme viedä viestiä kiusaamisesta eteenpäin, koska muuten se ei ole tullut kuulluksi”, Meriläinen kertoo.
Leimautumisen ja kiusaamisen pelossa moni joko vaikenee kokonaan tai haluaa suojata yksityisyytensä nimimerkillä. Tämä on näkynyt myös ALL-YOUTH -hankkeessa digitaalisia ratkaisuja kehiteltäessä. Moni keskustelisi esimerkiksi maahanmuutto- ja ilmastoteemoista mieluiten anonyymisti.
Demokratiakehityksen ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta kiusaaminen on ongelma, jos se alkaa rajoittaa ihmisten osallistumista. Jos vain harvat uskaltavat kertoa mielipiteensä, yhteiskunnan äänet pelkistyvät. Demokratiassa pitäisi olla tilaa kaikille näkökulmille.
”Meidän tulee luoda yhteiskunta, jossa ihminen voi ottaa äänensä käyttöön ilman, että hänen tarvitsee pelätä kiusatuksi tulemista”, Meriläinen painottaa.
Sitä tavoitetta edistääkseen ALL-YOUTH -hankkeen parissa työskentelevät tutkijat pyrkivät rakentamaan tulevan kolmen vuoden aikana vielä lisää työkaluja, joiden avulla yhä useammat nuoret saisivat äänensä kuuluviin.
ALL-YOUTH on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä,
päätösnumero 312689, 326604, 326605.
Lisätietoja hankkeesta: https://www.allyouthstn.fi
