Ostoksille pääsee muutamalla hiiren klikkauksella. Mitä tänään tekisi mieli? Tarjolla on kaikkea, mitä kuvitella saattaa, mutta Elias päättää pysytellä tutussa tuotteessa. Hän rullaa hiirtä alaspäin vertaillen tuotteita, hintoja ja asiakaspalautteita. Avuliaimmat myyjät ovat valmiita tuomaan huumeet kotiovelle saakka.
Kun sopiva kauppias löytyy, Elias tarttuu puhelimeen ja sopii tämän kanssa tapaamisen Wickr-sovelluksella, joka suojaa viestit ja tuhoaa ne tietyn määräajan umpeuduttua.
Kaupat lyödään lukkoon ja Elias vetää takin ylleen, hyppää autoon ja ajaa lähimmälle automaatille nostamaan rahaa. Sitten matka jatkuu tapaamispaikalle, vanhan huoltoaseman takapihalle. Myyjä on jo odottamassa. Miehet vitsailevat keskenään samalla, kun raha vaihtaa omistajaa. Sitten Elias palaa kotiin tutkimaan ostoksiaan. Koko hommaan menee reilu tunti.
”Huumeiden ostaminen verkon kautta on melkein liiankin helppoa”, Elias toteaa.
Nuoret tuntevat pimeän verkon
Elias on ostanut huumeita niin sanotun pimeän verkon eli Tor-verkon kautta. Tor-lyhenne tulee sanoista The Onion Router eli sipulireititin. Tällä viitataan tekniikkaan, joka salaa verkkoliikenteen alkuperän kerroksittain, aivan kuin sipuli.
Tor-verkkoon kotiutuneesta huumekaupasta uutisoitiin ensimmäisen kerran vuosia sitten, mutta toiminta jatkuu yhä.
Viimeisimmän kerran Tor-verkko nousi uutisiin joulukuussa 2019, kun Tulli, Keskusrikospoliisi ja syyttäjälaitos tiedottivat valtavasta huumetutkinnasta joka käynnistyi, kun tulli takavarikoi keväällä 2019 Tor-verkossa toimineen kauppapaikka Silkkitien verkkopalvelimen. Palvelimelta saatujen tietojen pohjalta tutkinnan kohteena on nyt tuhansia suomalaisia, joiden epäillään ostaneen ja myyneen huumeita. Joukossa on ennen kaikkea alle 30-vuotiaita nuoria miehiä, juuri sellaisia kuin Elias.
Huumekauppa ei ole kuitenkaan vain nuorten aikuisten harrastus. Silkkitie-tutkinnassakin nuorimmat epäillyt ostajat ovat olleet 15-vuotiaita. Poliisi on jo aiemmin kehottanut vanhempia seuraamaan, löytyykö perheen teinin puhelimesta Tor-verkon käyttöön tai huumekauppaan liittyviä sovelluksia, kuten Wickr, Signal tai jokin Tor-selain.
Myös Freestyle-päihdekasvatuskampanjan kouluvierailuilla on huomattu, että nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, miten Tor-verkko toimii ja mitä siellä myydään. Eikä ihme: sovellusten käyttö on helppoa, vaikkei olisikaan taitava tekniikan kanssa.
Tällä hetkellä yksi suosituimpia huumeiden kauppapaikkoja on Torilauta, jonka kautta voi ostaa lähes mitä vain, mistä päin Suomea tahansa. Laajan huumevalikoiman lisäksi kauppaa käydään esimerkiksi aseista, henkilöllisyystodistuksista, pyöristä ja elektroniikasta. Lisäksi etsitään osoitteita, joihin voisi lähettää huumeita tai pankkitiliä, jolle siirtää suuria summia rahaa. Torilaudalla on myös useita ketjuja, joissa aloittajat ilmaisevat halukkuutensa ryhtyä myymään huumeita.
Kauppaa käydään vilkkaasti. Siinä missä keväällä suljetulla Silkkitiellä kaupat hoidettiin verkkovaluutta bitcoineilla ja postituksen avulla, Torilaudalla suurin osa kaupoista tapahtuu kasvotusten ja käteisellä. Välillä joku tarjoaa myös mahdollisuutta ”sponsorointiin”, eli järjestelyyn jossa huumeita saa vastineeksi seurasta ja seksistä.
Kun kaupat on tavalla tai toisella toteutettu, tyytyväiset asiakkaat käyvät jättämässä langalle asiakasarvioita, aivan kuin missä tahansa muussakin nettikaupassa.
Tuote 4/5 ja aspa 5/5. Ja kaikkia näitä litkuja olen ottanut ja todellakin sisältää vähintään kyseisen määrän kyseistä ainetta!!
Ostajat vaarassa
Tor-verkko on tuonut huumekaupan sellaisten ryhmien ulottuville, joilla ei ennen ollut pääsyä markkinoille. Myös Elias kertoo ostaneensa huumeita verkon kautta juuri siksi, ettei hänellä ollut muita kontakteja, joiden kautta aineita voisi saada.
Vaikka verkkoon siirtynyt huumekauppa on yleistynyt vuosi vuodelta, se ei ole syrjäyttänyt perinteistä katukauppaa. Markkinat ovat kuitenkin muuttuneet.
”Suurin muutos on kaupankäynnin helppous, eli käytännössä kännykkä ja siihen ladatut sovellukset riittävät. Se ei enää edellytä esimerkiksi rikollista menneisyyttä siinä mielessä, että pitäisi tuntea joku välittäjä”, kertoo poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta.
Ostaja ottaa huumekaupassa suuren riskin. Pahimmassa tapauksessa ostettu aine aiheuttaa käyttäjän kuoleman.
”Tarkempaa tilastoa tästä ei ole mutta huumausaineisiin, muuntohuumeisiin tai lääkkeisiin liittyy aina se riski, että aine on jotakin jotain muuta kuin mitä myyjä esittää. Erityisen vaarallisia ovat esimerkiksi erilaiset fentanyylit, joissa hengenvaarallinen annos voi olla hyvinkin pieni. On melkoinen riski laittaa elimistöönsä jotakin päihdyttävää ainetta, jonka alkuperää tai esimerkiksi tuotanto-olosuhteita ei voi todellisuudessa mitenkään tietää”, Saukoniemi sanoo.
Poliisin tietoon on tullut myös Tor-verkossa sovittujen kauppojen yhteydessä tapahtuneita ryöstöjä ja pahoinpitelyitä. Harva raportoi tapahtumista, joten viranomaisten tietoon tulee vain pieni osa tapauksista.
Torilautaa tutkiessa huomaa, että väkivallan tai huijauksen uhka on tullut monille kauppiaillekin tutuksi. Riskejä yritetään pienentää asettamalla asiakaskunnalle rajoitteita tai uhkailemalla. Useamman myynti-ilmoituksen lopussa on varoitus: rottailuun varauduttu, turha edes yrittää.
Verkon huumekaupassa liikkuu miljoonia
Silkkitie-palvelimen takavarikon myötä alkanut tutkinta on kansainväliselläkin tasolla tarkasteltuna poikkeuksellisen laaja. Jokaisella poliisilaitoksella on tutkittavana jopa satoja erillisiä Silkkitiehen liittyviä rikosjuttuja. Väestömäärään nähden kauppaa on käyty eniten Sisä-Suomen ja Oulun alueella.
Poliisin tietojen mukaan kauppatapahtumia oli peräti puoli miljoonaa ja eri tuotteita noin 78 000. Silkkitien kautta tapahtunut kokonaismyynti oli noin 50 miljoonaa euroa, josta suurin osa tuli amfetamiinin ja kannabiksen myynnistä.
Silkkitien tapaus on viranomaisille merkittävä onnistuminen. Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkosen kerrottiin Aamulehdessä (4.12.2019) pitävän pimeän verkon anonymiteetin myyttiä nyt murrettuna.
Freestylen haastattelema Elias kertoo sittemmin lopettaneensa huumeiden ostamisen verkon kautta. Haastattelua varten hän on kuitenkin tutustunut ilmiön ympärillä tapahtuvaan uutisointiin ja käynyt selaamassa uusimpia kauppapaikkoja.
Elias uskoo, että Silkkitien ympärillä tapahtuva tutkinta ja julkisuus voivat lisätä varovaisuutta joidenkin käyttäjien keskuudessa. Toisaalta jo Silkkitien sulkeminen osoitti, että kun yksi paikka suljetaan, myyjät ja ostajat siirtyvät vain toiseen paikkaan. Niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa. Elias ei usko, että koko pimeän verkon anonymiteetti olisi murrettu Silkkitie-tutkinnan myötä.
”Eniten ostointoa laskevat kaupantekotilanteessa tapahtuvat huijaukset ja uhkaavat tilanteet, jos nekään. Kun joku huijaa, tieto leviää verkossa nopeasti”, Elias sanoo.
Vastaavasti sana leviää myös siitä, kuka koetaan luotettavaksi myyjäksi. Välillä huumeiden ostajat ovat itse sponsoroineet myyjille testejä, joilla huumeiden sisältö ja vahvuus voidaan tutkia ennen kuin aineet tulevat myyntiin.
Silkkitie-tutkinta ei huolestuta Eliasta, sillä hän ei koskaan käyttänyt kyseistä sivustoa. Elias ei halunnut ostaa huumeita bitcoineilla tai postituksella.
”Mulla on sellaisesta huonoja kokemuksia”, hän kuittaa.
Päihdekasvatuksen merkitys korostuu
Koska huumekaupan torjunta niin reaalimaailmassa kuin verkossa on haastavaa, poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi korostaa päihdekasvatuksen ja ennalta estämisen tärkeyttä. Markkinoiden muuttuessa on entistä olennaisempaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten nuoret suhtautuvat päihteisiin.
Kun ostamisesta on tullut näin helppoa, ainut mikä estää nuorta hankkimasta aineita käsiinsä, on nuoren oma kielteinen asenne huumeita kohtaan.
”Se edellyttää asiallista ja kiihkotonta keskustelua aiheesta. Mikäli nuori on jo aloittanut, tulee häntä informoida ja kannustaa hyödyntämään paikallisia hoitomahdollisuuksista, josta voi hakea apua”, Saukoniemi sanoo.
Vanhempien vastuulla on keskustella lastensa kanssa ja olla tietoinen nuorten tekemisistä ja kaveripiiristä. Saukoniemi suosittelee vanhempia hankkimaan perustiedot verkossa käytävään huumekauppaan liittyen.
”Aineiden käyttö näkyy useimmiten elämänhallintaan liittyvinä ongelmina riippumatta siitä, mistä ne on hankittu. Kannattaa keskustella näistä verkkoasioista ja esimerkiksi kysyä, onko nuori ladannut laitteisiinsa kyseessä olevia sovelluksia. Kannattaa myös luonnollisesti kysyä, että miksi ja mihin niitä käyttää, sillä laillisiakin syitä voi olla”, Saukoniemi ohjeistaa.
Eliaksen nimi on muutettu.
Lisäksi juttua varten on haastateltu A-klinikkasäätiön projektisuunnittelija Janne Nahkuria.
Lähteet: Sopanen & Matilainen: Pikaviestintäsovellukset huumekaupassa, Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö 6/2019