Teksti: Mervi Varonen Kuvat: Pasi Hakala / Studio Varjo
Viime vuoden toukokuussa Shirly Karvisenelämä mullistui. Hänet kruunattiin Miss Suomeksi ja hänestä tuli julkkis, koko kansan katseiden kohde. Sitten alkoi arvostelu.
”Olin varautunut kommentointiin, se ei ollut yllätys. Mutta se oli outoa, että kun missikiertueen aikana minua kehuttiin eksoottiseksi, niin voittoni jälkeen sainkin kuulla, että en ollut tarpeeksi suomalainen.”
Rasistiset kommentit palauttivat Shirlyn mieleen ikäviä muistoja kouluajoilta, kun hän oli kiusaamisen kohde. Silloinkin hän erottui joukosta. Äidiltä perityt kiinalaiset piirteet tekivät nätistä ja ujosta tytöstä helpon maalitaulun pienessä koulussa Jyväskylässä, Shirlyn syntymäkaupungissa.
”Kiusaaminen oli huutelua, tuijottelua ja naureskelua koulussa. Häpesin silloin itseäni, se oli ahdistavaa. Siitä on kauan aikaa ja olen mennyt eteenpäin. Olin kuitenkin pettynyt, kun jotkut kauhistelivat, että miten Suomea edustamaan valittiin kiinalainen missi. Tässäkö tilanteessa ollaan vielä vuonna 2017?”
Häpeä on vahva sana ja voimakas tunne, etenkin nuorelle. Shirlyyn sattui, mutta hän ei pystynyt kertomaan tunteistaan kenellekään, vaan piti kaiken sisällään.
”Teininä minulla oli välillä käsittämättömän paha olo. Itkin monet kerrat ja mietin, että olisi niin paljon helpompaa, jos minua ei olisi olemassa. En puhunut vaikeuksistani edes kotona.”
Lukion jälkeen Shirly alkoi miettiä, että olisi parasta jättää kaikki ikävät muistot taakse. Hän haaveili Helsingistä ja siitä, että voisi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. 18-vuotiaana hän toteutti suunnitelmansa, lähti pääkaupunkiin ja aloitti tradenomiopinnot.
”Jyväskylässä en uskaltanut olla minä. Muuttuakseni minun piti muokata omia ajatuksiani. Se vaati lähtemistä pois tutusta ympäristöstä. Vasta muuton jälkeen aloin päästämään irti ahdistuksesta ja epävarmuudesta.”
Ongelmia ei voi paeta, ne pitää ratkaista, ja sen tiesi Shirlykin. Uusi osoite oli helppo ratkaisu, mutta vaikeampi projekti oli pään sisällä.
”Rupesin muuttamaan ajatusmaailmaani siten, että erilaisuuteni ei ole heikkous, vaan vahvuus. Sen käsittelyyn meni tosi kauan, se vaati henkistä kypsymistä.”
Helsingissä Shirlyn oli helpompi hengittää. Hän oli yksi muiden joukossa ja sai uusia kavereita opiskelun ja ravintola-alan töiden kautta. Itsevarmuus kasvoi ja hän avautui ihmisenä, puhkesi kukkaan. Mutta ruusuisellekin polulle voi osua teräviä piikkejä, jotka muistuttavat menneestä. Vaikka Shirly on nykyään ylpeä suomalais-kiinalaisesta perimästään, hänen on edelleen vaikea puhua taustastaan. Suojelumekanismi on sitkeässä eikä edes missikruunu paranna kaikkia haavoja.
”Jos on teini-iässä kiusattu, siitä ei ehkä ikinä täysin parannu, mutta voi oppia elämään sen kanssa ja työstää mieltään siten, että osaa varautua myös heikkoihin hetkiin.”
Pärjäämisen tarve ja näyttämisen halu ovat tehneet Shirlystä vahvan oman tien kulkijan. Sinkku hän ei enää ole. Tampereella asuva poikaystävä on auttanut Shirlyä ymmärtämään, että tunteita ei kannata pitää piilossa.
”Olen ollut aina sellainen jääräpää, että kaikesta selvitään, itkien tai nauraen. Poikaystäväni on sanonut, että olen vähän liiankin vahva. Se on harmi, koska haluan näyttäämyös herkän ja heikon puoleni henkisen hyvinvoinnin takia.”
Shirly Karvisen missivuosi saa jatkoa, kun hänen seuraajansa valinta siirtyy toukokuulta syyskuulle. Hän on mukana valmentamassa uusia Miss Suomi -kokelaita. Kesäkiertueelle tuodaan tuore joukko nuoria naisia julkisesti arvosteltaviksi ulkonäkönsä perusteella. Herättääkö se sinussa ristiriitaisia tunteita?
”Ei. Ulkonäkö on tottakai tärkeää, mutta tarvitaan myös kaunis sydän ja älykkyyttä. On hienoa, että sisäistä kauneutta arvostetaan. Miss Suomi -kisa on hyvä tilaisuus harjoittaa esiintymis- ja sosiaalisia taitoja, ja saada muitakin valmiuksia elämään.”
Shirlyn mielestä some on kauneuskilpailua vaarallisempi areena, koska siellä kerjätään tykkäyksiäja huomiota puolialastomilla kuvilla.
”Se ei ole oikea tapa. Huomiota saa kuka vaan nainen rintoja ja peppua näyttämällä, mutta se on aivan eri asia kuin kunnioitus. Arvostus on ansaittava. Some ei ole tosielämää, sinne voi helposti eksyä.”
Julkkiksista sanotaan usein, että kritiikki on kestettävä, jos on itse valokeilaan halunnut. Shirly myöntää, että ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta mitä tahansa ei pitäisi sanoa edes sananvapauden nimissä.
”Jos jollakin on kova tarve jakaa negatiivisia kommentteja, sellaisen henkilön kannattaa pysähtyä ja miettiä onko itsellä kaikki ok.”
Shirly painottaa, että haukkuminen ja kiusaaminen osuvat yhtä pahasti somen kautta kuin päin naamaa. Silläkään ei ole lopulta väliä, onko kohteena julkinen vai ei-julkinen henkilö.
”Ihmisillä on hämärtynyt mielikuva julkkiksista. Ajatellaan, että heillä on kovempi pinta eikäkritiikki tunnu missään, mutta ei se niin mene. Ilkeät sanat eivät ole kenenkään mielestä mukavia.”
Shirly Karvinen on elämäänsä tyytyväinen nainen. Hän muutti keväällä uuteen isompaan asuntoon, joka tuntuu vihdoin kodilta eikä kämpältä. Enää hän ei välitä muiden mielipiteistä, vaan on päättänyt, että on tarpeeksi hyvä omana itsenään.
”Loppupeleissä kaikki lähtee itsestä. Vain sinä voit vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämäsi lähtee. Jos olisin uskonut kiusaajia, en usko, että olisin tässä.”
