Istuin vuosia sitten bangkokilaisen tuktukin kyydissä. Meneillään oli monivaiheinen kusetus, jonka uhriksi olin vapaaehtoisesti päätynyt. Kasvoillani oli rento hymy. Mistä oli siis kyse?
Vietin vapaapäivää erään ikämiesturnauksen peleistä ja halusin nähdä joitakin nähtävyyksiä.
Homma alkoi siitä, että nousin Skytrain- junasta ennalta valitulla asemalla, josta on lyhyt matka muutamaan suosittuun kohteeseen. Sellaisia ovat tietyt kaupunginosat, ostosparatiisit, temppelit ja pilvenpiirtäjät. Tämän kyseisen aseman portailta laskeutuessa olin jatkoyhteyksiä tarjoavien yrittäjien potentiaalinen asiakas. Ulkomuotoni ja kädessä pyörivä kartta osoittivat selvästi, että olin turisti.
Tanssi alkoi heti, kun olin askeltanut laiturille. Paikalle sattui osumaan siisti herrasmies, joka tiedusteli kasuaalisti, mihin länkkäri oli suuntaamassa. Vastasin, että olisin kiinnostunut tutustumaan kiinalaiseen kaupunginosaan, joka lienee tässä lähistöllä. Vastaus seurasi ilman viitettä. Alue avautui turisteille vasta joidenkin tuntien kuluttua. Mutta eipä hätää. Hän voi suositella mukavaa tekemistä aamupäivän kuluksi. Kiinnostavatko temppelit?
Kaikki sujui leppoisissa tunnelmissa. Pian istuin moottoroidun kolmipyörän riksan kyydissä. Äskeinen, maailman mukavin herrasmies, saneli matkasuunnitelman kuskille. Tervehdykset ja liikkeelle!
Miljoonakaupungissa on monenlaista yrittäjää ja kilpailu on kovaa. Paljon rakentuu turismin ympärille. Verkostot tehostavat bisnestä. Osan muodostavat riksakuskit yhdessä yrittäjien kanssa. Palkkiona toimivat bensakupongit. Emme siis todellakaan olleet menossa suoraan temppeliin, vaan räätäliliikkeeseen, jossa ”kannattaisi piipahtaa”. ”Ehdottomasti”, vastasin. Vartin verran ajeltiin metelin keskellä ja sitten seis.
Moni keltanokka olisi varmasti langennut viritettyyn ansaan koskaan ymmärtämättä, että hän toimi kiertävänä resurssina paikallisille puljareille.
Homman nimi oli seuraava: Minä visiteeraan liikkeessä tutustumassa tarjontaan. Kun viivyn sisällä vähintään 5 minuuttia, saa kuski viereisestä kojusta bensakupongin. Kojussa myytiin kaikkea, ja valvonta on osa työnkuvaa. En tällä kertaa tilannut mittatilauspaitoja. Kerroin hanakalle asiakaspalvelijalle aloittavani pian kunto-ohjelman, joten mitat vanhentuisivat kuukaudessa.
Turhautuneen tuhahduksen kannustamana sain poistua ilman, että kukaan olisi roikkunut hihassa. Viisi minuuttia ylittyi tyylikkäästi. Ulkona ostin erinomaisen retken kunniaksi kuskille ja itselleni vesipullot ja todistin kupongin vaivihkaisen luovutuksen. Homma etenee suunnitellusti!
Pienen temppelin ahdas piha-alue oli hiljainen. Noustuani kyydistä sovimme kuljettajan kanssa paussin pituudeksi 15 min. Tämä riitti hyvin. Sitten saikin palata ajoneuvolle, jossa odotti seuraava ”sattumanvarainen herrasmies”. Pikaisten pakollisten tervehdysten jälkeen kartta oli taas levällään ja kuulakärkikynä ympäröi uuden kohteen. ”Vapaapäivää viettävä insinööri” vihjasi kultaliikeestä, jossa oli tänään poistomyynti. Ja siis vain tänään. Hinnat olisivat super-alhaalla, eikä asiasta tiennyt moni. Lähdimme oitis liikkeelle, sillä kullanarvoista aikaa ei saisi hukata.
Parin korttelin jälkeen veden nopea hörppiminen teki tehtävänsä ja ajoimme pyynnöstäni sivuun. Nousin ja maksoin reilun hinnan. Vinkkasin lähtiessäni kuskille, joka nyökkäsi ymmärtäen, että tiedän mitä teen. Näin kannatti tehdä, koska joskus sopivaa pysähdyspaikkaa ei tahdo löytyä, kun matkaehdoista sovitaan vauhdissa. Leppoisa kyyti saattaa yllättäen muuttua panttivankitilanteeksi. Tämä kusetus päättyi tähän.
Moni keltanokka olisi varmasti langennut viritettyyn ansaan koskaan ymmärtämättä, että hän toimi kiertävänä resurssina paikallisille puljareille. Monet ovat mm. hassanneet satoja euroja arvottomiin helyihin. Minua sen sijaan oli valmennettu. Kaupungissa jo pitkään yrittäjänä toiminut suomalainen joukkuekaverini kuvaili tämän sumutuksen kaikki vaiheet ja potentiaaliset riskit etukäteen. Tiesin mihin varautua, enkä hermostunut omituisten poikkeamien jatkuvasti osuessa kohdalleni.
Ulkomailla sitä osaa olla varuillaan. Epäluulo ja ryöstetyksi tulemisen pelko vaanivat alati lomatunnelmaa ja rentoutta tavoittelevaa turistia. Useimmiten pelko on turha. Ihmiset vain yrittävät myydä tavaraa ja palveluita ansaitakseen toimeentulonsa. Turisti usein ”antautuvat harmittomaan vedätykseen”. Leikki on leikkiä, jos kaikki osapuolet sopivat niin. Muutoin kyseessä on kusetus.
