Mielenterveysongelmat ovat muita yleisempiä sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla. Sukupuoliristiriidan ytimessä on tunne siitä, ettei oma sukupuoli-identiteetti vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Transihminen on yleiskäsite kaikille heille, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eroaa odotuksista sukupuolelle, johon heidät on syntymässä määritetty.
Translapset ja -nuoret eivät voi välttämättä pahoin siksi, että he kokevat sukupuoliristiriitaa, vaan usein ongelmat saavat alkunsa siitä, etteivät he tule hyväksytyksi sellaisena, kuin ovat.
Tutkimusten mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien eli lhbtiq-lasten riski kokea väkivaltaa ja kiusaamista on ylipäätään kohonnut. Kouluympäristön ohella myös esimerkiksi lapsen omien vanhempien tai suvun kielteisyys voi vaarantaa sukupuoliristiriitaa kokevan lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden.
”He pystyvät luottamaan keskimäärin ikätovereitaan heikommin vanhempiensa tukeen. Näihin riskitekijöihin ei olla yhteiskunnassa kiinnitetty riittävästi huomiota suojelunäkökulmasta”, kertoo Setan johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska.
Hän kertoo, että viranomaisilla tai sote-palveluiden työntekijöillä ei aina ole riittävästi tietoa tai ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Vaihtelu osaamisessa on suurta, sillä systemaattista koulutusta sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta ei ole.
”Tiedon saanti on työntekijöiden oman aktiivisuuden varassa. Osa pystyy huomioimaan translasten ja -nuorten erityisiä haasteita ja olemaan heille tukena. Osa voi tiedon puutteen takia vaikeuttaa näiden lasten ja nuorten tilannetta tai ohittaa sen.”
Tietoisuuden lisääminen on vastuullista
Huuska kiittelee, että varhaiskasvatuksessa ollaan nykyään useimmiten avoimia kohtaamaan sukupuolten moninaisuutta. Myös kouluissa jo opetussuunnitelma ja tasa-arvolaki velvoittavat huomioimaan moninaisuuden.
Parhaassa tapauksessa koulukuraattorit ja -psykologit tukevat oppilaita sukupuolisensitiivisesti, kiusaamiseen puututaan ja koululla rakennetaan myönteistä ja moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä.
APUA KORONA-AHDISTUKSEEN
-Vähennä uutisten seuraamista
-Pidä tiiviimmin yhteyttä läheisiisi
-Pidä huolta arkirutiinien säilymisestä, syömisestä, ulkoilusta ja riittävästä unesta.
-Rentoutumista ja rauhoittumista voi harjoitella myös itsenäisesti.
-Tarvittaessa apua voi hakea esimerkiksi tukipalveluista, chateista tai psykiatrin vastaanotolta. Internetistä löytyvät apupaikat on listattu esimerkiksi Nuortenlinkin sivuilla https://nuortenlinkki.fi/mista-apua/nettipalvelut
Teemoja käsitellään myös opetuksessa ja tilakysymykset on mietitty niin, että jokainen oppilas pääsee koulupäivän aikana vessaan ja liikuntatunneilla on tarjolla yksityisiä paikkoja vaatteiden vaihtamiseen. Koulukohtaisia eroja on kuitenkin paljon.
”Valitettavasti monella translapsella ja -nuorella ei vielä ole turvallista koulua. Koulukiusaaminen ja -väkivalta on yleistä.” Tietoisuuden lisäämisestä ei olisi haittaa kenellekään.
”Sukupuoliristiriidasta huolimatta elämä voi olla myös hyvää ja onnellista.”
”5 prosenttia ihmisistä on transsukupuolisia tai ei-binäärisiä sukupuoleltaan, joten moninaisuuden kohtaaminen on varmaa. Jos oma työ on ihmisläheistä tai siihen kuuluu tukeminen, kasvattaminen, opettaminen tai hoitaminen, silloin on vastuullista perehtyä asiaan jonkin verran syvemmin”, Huuska muistuttaa.
Lapsen ehdoilla
Jos nuoren puolesta herää huoli, Huuska rohkaisee opettajia, koulukuraattoreita ja nuorisotyöntekijöitä ottamaan tilanteen puheeksi ja kysymään, tarvitsisiko nuori tukea. Aikuiset voivat kertoa nuorelle erilaisista tukimuodoista ja auttaa tätä hyödyntämään niitä.
Nuoren luvalla työntekijät voivat myös tukea asian käsittelyä perheen sisällä, jos se on vanhemmille vaikeaa.
Koulun ja kodin yhteistyöstä voi olla hyötyä esimerkiksi liikuntatunteihin, uimahallikäynteihin tai koulukiusaamiseen liittyvissä ongelmatilanteissa. Koululääkäri tai -psykologi voi kirjoittaa myös lähetteen tai antaa lausunnon maistraattiin virallista nimenmuutosta varten.
Huuska kertoo, että joillakin nuorilla sukupuolidysforia on niin voimakas, että se vaikeuttaa koulun käyntiä. Nuori voi tarvita sairaslomaa tai lähetteen mielenterveyden tukipalveluihin.
Tärkeää on tiedostaa myös se, että aina ei tarvita mitään erityisiä toimia. Usein nuori voi oireilla väärinsukupuolittamisen takia, mutta ei silti halua tulla ulos kaapista esimerkiksi koulussa.
Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun edetään lapsen tai nuoren omien, todellisten tarpeiden mukaan.
”Lapselle ja nuorelle voi antaa kasvurauhaa, mutta silti tarkistaa, onko hänellä tuen tarpeita liittyen sukupuoleen. Jotkut asiat, kuten oma keho, ovat myös yksityisiä, eivätkä lapset ja nuoret välttämättä halua puhua aroista asioista kaikkien kanssa. Heidän rajojaan on kunnioitettava ja hienotunteisuus on tärkeää”, Huuska neuvoo.
Hyväksyntä suojaa mielenterveyttä
Jokainen lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää ja tukea. Myös sukupuoliristiriitaa kokevien lasten ja -nuorten hyvinvointi kasvaa, kun he voivat luottaa vanhemman tukeen.
”Tutkimusten mukaan vanhempien ilmaisema hyväksyntä ja lämpö suojaa lapsen mielenterveyttä lapsuudessa, nuoruudessa ja yhä aikuisuudessa, kun lapsen sukupuoli erottuu sukupuolinormeista.”
Huuska kertoo, että yleisesti ottaen vanhempien tietoisuus ja ymmärrys ovat lisääntyneet paljon viime vuosina. Monet vanhemmat tunnistavat lapsen sukupuoliristiriidan jo varhaisessa lapsuudessa, ja osaavat etsiä tietoa ja tukea itselleen ja lapselleen.
”Kuitenkin yhä moni vanhempi sivuuttaa lapsen tilanteen, ei halua kohdata sitä tai uskoo sen ”olevan vain ohimenevä vaihe”. Osa vanhemmista reagoi aggressiivisesti siihen, että lapsen sukupuoli eroaa odotetusta”, hän lisää.
Kielteisen reaktion taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi omat ennakkoluulot, riittämättömyyden, osaamattomuuden ja syyllisyyden tunteet, oma maailmankuva tai keskeneräiset identiteettikysymykset, vaikeat elämänkokemukset sekä sosiaaliset paineet.
Osa voi kokea surun ja menetyksen tunteita, kun lapsen sukupuoli ei olekaan syntymässä määritelty. Vanhemman käsittelyprosessia voi edistää se, että hän tulee kuulluksi huolissaan ja tunteissaan, ja saa tietoa asiasta.
Vaikka aihetta lähestytään usein ongelmien ja haasteiden kautta, on sekä aikuisten että lasten ja nuorten hyvä kuulla, että sukupuoliristiriidasta huolimatta elämä voi olla myös hyvää ja onnellista.
Keskustelut esimerkiksi elämäänsä tyytyväisten transtaustaisten aikuisten kanssa voivat lievittää pelkoa. Kokemusasiantuntijoiden vierailuista erilaisissa ympäristöissä onkin ollut monille hyötyä.
Haasteista huolimatta sekä aikuiset että lapset kokevat usein lopulta helpotusta, kun lapsi tai nuori löytää oman identiteettinsä ja alkaa voida paremmin.
”Aikuista voi koskettaa oman lapsen ilo ja luontevuus, kun lapsi saa olla oma itsensä”, Huuska muistuttaa.
Tukea, apua ja harjoituksia löytää esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkkosivuilta. Tarjolla on myös erilaisia tukijaksoja ja vertaisryhmiä myös varhaisnuorille ja nuorille.
