Teksti on kirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Ihmiskunta on kokenut pitkän historiansa aikana hurmaavan kiinnostavia vaiheita. Kaikilla mantereilla on nähty vuosituhantisia kukoistuskausia, erilaisia kehittyneitä sivilisaatioita. Niiden synnyttämät kulttuurit hämmästyttävät nykyihmistä. Tutkijat selittävät niiden hienovaraisia erityispiirteitä. Vauraus ja hyvinvointi on mahdollistanut elinolojen, teknisen kehityksen ja yhteiskuntajärjestelmän avulla. Kaksoisvirranmaa, Inkakulttuuri, Kiinan kukoistuskaudet, ym. kiehtovia maailmoja.
Paljon on muuttunut, mutta inhimillinen ominaisuus, tunne säilyy. Ja tunteista voimakkain, pelko. Valtiot uhkailevat toisiaan energialla, pakotteilla ja väkivallalla. Käynnissä on parhaillaan Venäjän massiivinen, useiden eri strategisten toimien operaatio, jossa lännen demokratioita yritetään pelotella hajaannukseen. Tällaisen pelon tukahduttamiseen tarvitaan määrätietoisuutta ja kylmän viileitä hermoja. Myös koviin otteisiin on varauduttava. Maailmassa on sodittu aina ja tullaan aina sotimaan.
”Tilanteeseen ei saa tottua. Raaka valtapolitiikka alistaa kokonaisia kansoja.”
Totalitarismi on viheliäinen käsite. Harva alamainen sitä haluaa, mutta ylimmälle johdolle se sopii. Se tuottaa selkeän, suvereenin vallan ja rikkauksia, joita voi huoletta ohjailla itselle ja lähipiirilleen. Ainoana huonona puolena on vallan menettäminen. Moni diktaattori on päättänyt uransa verilammikkoon. Tämä uhka tuottaa heille pelkoa ja pakottaa kasvattamaan muureja ympärillään.
Kiinan ja Venäjän tilanne on koruton. Tilanteeseen ei saa tottua. Raaka valtapolitiikka alistaa kokonaisia kansoja. Opposition asema. Vapaa lehdistö. Aseman menettäminen. Pelko vangituksi tulemisesta, perheen ja sukulaisten turvallisuudesta. Myrkytetyksi tuleminen. Vankileirit.
Neokapitalismista tai kommunismista ei voi poimia vain mukavia ominaisuuksia. Ne ovat sairaita ja alistavia yhteiskuntamuotoja, jotka siirtävät vaikutusvallan tavallisten ihmisten ulottumattomiin ja köyhdyttävät suurinta osaa väestöstä. Demokratia on monimutkaisempi ja työläämpi tapa johtaa. Helpompaa on johtaa pelolla ja terrorilla. Kommunismin historia on kirjoitettu kansojen verellä.
Myös demokratisessa järjestelmässä pelotellaan. Työntekijäjärjestöt lakoilla ja työnantajatahot tehtaiden sulkemisella. Uhkakuvat toimivat hyvin. Ihmiset pelkäävät suurta muutosta elämässään. Työpaikka, koti ja lasten tuttu koulu ankkuroivat paikkakuntaan kiinni. Liiketoiminta loppuu ja tuhannet kärsivät. Verotuloja menetetään ja hyvinvointi kärsii.
On toki ammattikuntia, jotka ovat tottuneet liikkumaan. Itse olen kokenut upseerielämän ja näyttelijäntyön mukana seuranneet muutot ympäri maata. Lähtöä ei tarvitse pelätä, kun siihen opitaan. Asuntoa ei tarvitse omistaa ja kaikilta maan paikkakunnilta löytyy hyvät peruskoulut.
Pelko toimii perheissä ja parisuhteissa voimakkaana aseena. Suora väkivallan pelko varjostaa nykyäänkin liian monia perheitä. Entisaikojen ”remmillä persiille”- kasvatuskulttuuri ei ole kitkeytynyt perhearjesta. Väkivaltaa koetaan ja sillä uhataan lähisuhteissa. Siitä vaietaan ja sitä hävetään. Apu ei päädy sitä tarvitseville. Osassa kulttuurejamme kunniaväkivallan pelko rajoittaa yksilön päätösvaltaa.
Erolla uhkailu luo kauhua siinä osapuolessa, joka kokee eron tuottavan kielteisiä asioita. Rakkauden loppuminen on itsessään pelottavaa. Konkreettiset asiat tuntuvat silti selkänahassa. Kuinka selvitä taloudellisesti? Miten hoitaa taloutta, jos ei osaa? Mistä asunto? Miten lapset? Kestänkö yksinäisyyttä, häpeää?
Pelko hämärtää ajattelukyvyn. Se lamauttaa kyvyn ratkaista asioita järkevästi. Pelko on silti vain tunne. Sitä voi opetella hallitsemaan. Sen mittakaava voi pienentää. Terve pelko pitää meidät hengissä, mutta se ei saa lamauttaa. Pelon vastakohta ei ole rohkeus, vaan uteliaisuus. Uteliaisuus tuottaa tarpeen lähteä liikkeelle, tutkia, kokeilla. Näin syntyy oivalluksia, kokemuksia, innovaatioita ja riemua. Pelkoa voi myös hälventää tarttumalla uskontoon. Niitä on tarjolla laidasta laitaan. Tärkein anti niillä on vähentää peloista suurinta, kuoleman pelkoa.
