Pointit:
1. arvoristiriita väsyttää työntekijää, eikä ole reilu nuorelle
2. polttaminen on laitonta
Olen saanut vuosien varrella kohdata työssäni paljon nuorisoalalle opiskelevia nuoria ja aikuisia. Olen ottanut tavakseni kysyä aina opiskelijoilta, saako heidän mielestään nuorten kanssa työskentelevä poltella pilveä? Joskus koko luokka on yksimielinen puolesta, joskus vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Yli 20 vuoden otantani perusteella, nykyisin enemmistön mielestä saa, kunhan ei jää kiinni.
Opiskelijat perustelevat polttamista samoilla argumenteilla kuin suurin osa nuoristakin. Poltan pari kertaa vuodessa, hyvässä seurassa, kaukana kotikulmilta, kukaan ei saa tietää, rentoutumiseen, en ole riippuvainen, on oma asia, kohta laillistetaan kuitenkin, jännää tekemistä, itselääkintänä.
Kysymys olisi paljon helpompi, jos mietitään vaikka kortitta ajoa tai saatananpalvontaa. Nuorisotyöntekijä ajaa ilman korttia, kaukana kotoa, vain harvoin, hyvässä seurassa, jännää tekemistä, eikä nuori saa tietää. Kortitta ajavan nuoren kanssa hän käy keskusteluja riskeistä, ohjaa lopettamaan, pohtii syitä, kannustaa ja palkitsee lopettamisesta. Diakoni-nuorisotyöntekijä käy vähän palvomassa saatanaa, kaukana kotoa, vain harvoin, hyvässä seurassa, on oma asia, eikä nuori saa tietää. Toinen on lakiin liittyvä kysymys, toinen arvoihin, mutta kummassakaan ei olla sitä, mitä annetaan nuorelle olettaa.
Omia arvoja ei ole pakko nuorelle kertoa, mutta työn tekeminen on helpompaa itselle, kun arvot ovat samat vapaalla ja töissä. Nuoret haluavat työntekijän, jolla on yhdet puheet. Joka on rehellinen, aito, kertoo myös itsestään, madaltaa esteitä, hyväksyvä, luotettava, jämäkkä, ei tuomitse, kannustaa, lohduttaa, opettaa elämää, auttaa pelkojen voittamisessa ja unelmien toteutumisessa. Tätä nuorella on oikeus meiltä vaatia ja saada.
Nuorelle asiasta kiinnijääminen vesittää luottamuksen ja työntekijä kuormittuu arvoristiriidasta. Sanojen asettelu, valehtelu ja esittäminen nuorelle ja työyhteisölle väsyttää. Nuorten kanssa tehtävä työ haastaa tekijöitään vuosi vuodelta enemmän, tarvitsemme kaikki voimavarat ja keinot käyttöömme tehdäksemme sitä, missä olemme hyviä.
Ammattiaan arvostavalla nuorisotyöntekijällä tulee olla arvopunnittu ja faktaperusteltu kanta kannabiskysymykseen.
Ammattiaan arvostavalla nuorisotyöntekijällä tulee olla arvopunnittu ja faktaperusteltu kanta kannabiskysymykseen. Ja oikeus kertoa se nuorelle tämän kysyessä. Nuorisotyön ammattieettiset ohjeet linjaavat, että nuorisotyöntekijän tulee huomioida myös roolinsa nuorten samaistumisen kohteena ja esikuvana.
Ajattelen, että nuorisotyöntekijän tehtävä on osallistaa nuoria avoimeen päihdekeskusteluun, kannustaa ottamaan kantaa ja ennen kaikkea olla peili nuoren pohdinnoille. Nuorisotyöntekijä auttaa nuorta arvomaailman rakentamisessa, jolloin oman arvopohjan tulisi nojata suomen lakiin.
Kannabis on Suomessa tällä hetkellä laitonta. Sen suosion syitä ja käytön motiiveja tulee ymmärtää sekä päihdepolitiikan mahdollista tulevaista muutoksista täytyy ehdottomasti voida käydä avointa tuomitsematonta keskustelua. Mutta jos nuorisotyöntekijä joutuu vastoin omaa arvomaailmaansa ohjaamaan nuorta päihteettömyyteen, se ei palvele ketään, päinvastoin. Jos nuori aistii, ettei nuorisotyöntekijä usko itsekään siihen mitä sanoo, se vie uskottavuuden kaikelta hyvin tehdyltäkin työltä.
Nuorisotyöntekijän tulee pohtia yhdessä kannabista käyttävän nuoren kanssa, mihin tarpeeseen tämä polttaa ja voiko tarvetta tyydyttää muulla tavalla, listata plussia ja miinuksia. Tarvittaessa tehdä suunnitelma riskiehkäisyn näkökulmasta tai hakea tuhdimpaa apua päihdeongelmaan nuorelle tai läheisille. Mutta myös olla itse aitona esimerkkinä ja muistuttaa laista.
Opiskelijoista kasvaa loistavia työntekijöitä, joita työyhteisöt auttavat ammatti-identiteetin rakentumisessa. On myös hyvä muistaa, että työnantajilla on oikeus vaatia lain noudattamista ja useat työnantajat teettävät huumetestejä osana työhöntulotarkastusta. Tälle on ihan perustellut syyt. Haastan kaikki alan opiskelijat ja ammattilaiset avoimen päihdekeskustelun lisäksi myös avoimeen arvokeskusteluun. Kaikkien on hyvä välillä pysähtyä miettimään motivaattoreitaan ja sitä, mikä itseä tässä työssä aidosti palkitsee. Lohdullista on se, ettei tässä työssä ei voi olla koskaan valmis.
Onnea opiskelijat alavalinnasta ja tervetuloa nuorten kanssa tehtävään työhön, teitä tarvitaan ja odotetaan!
Tää on siistein työ ikinä!
Hanna Lamberg
Projektipäällikkö
hanna.lamberg@hdl.fi
Helsingin Diakonissalaitos
Vamos Jyväskylä #vamosnuoret #vamosjyväskylä #nuortentalokatutaso
Hannan kuva: Aki Rantala
