Rikosuhripäivystyksen nettisivuilla kerrotaan, että koulukiusaamista voi olla esimerkiksi toisen haukkuminen, uhkaaminen, eristäminen, lyöminen tai omaisuuden tuhoaminen. Koulussa ja vapaa-ajalla tapahtuva kiusaaminen on useille lapsille ja nuorille arkipäivää. Toistuva kiusaaminen on väkivaltaa – ja väkivalta jättää aina jäljen.
Onnellinen lapsuus koulun ulkopuolella
Jenny Yliselä, 21, on asunut koko ikänsä Helsingissä. Hän muistaa lapsuuden aikana, jolloin hänellä oli paljon kavereita ja harrastuksia. Perheen kanssa tehtiin paljon asioita yhdessä.
”Perhepuolella lapsuus oli onnellinen ja varsinkin päiväkotiaika ja ykkösluokan loppuun asti kaikki oli tosi hyvin”, hän kertoo.
Ykkösluokkaa Jenny muistelee lämmöllä. Sen aikana heitä oli viiden hengen tiivis ystäväporukka, jonka kanssa viettää aikaa ja leikkiä. Ensimmäisen luokan puolivälissä Jennyn perhe muutti ja toisena kouluvuotena hän vaihtoi luokkaa. Sen jälkeen koulunkäynti muuttui, eikä kouluun ollut enää mukava mennä.
”Koin olevani tosi huono. Uudella luokalla kaikki tunsivat jo toisensa ja heillä oli omat kaveriporukat. En oikein kuulunut mihinkään ja jäin tosi yksin”, Jenny muistelee koulutaipaleen alkua.
Huonouden tunne kumpusi pienen ihmisen mieleen, kun hän alkoi verrata itseään muihin. Muut osasivat lukea, mutta Jenny oppi lukemaan vasta kolmannen luokan alussa.
”Ylä-asteella minulla todettiin lukihäiriö, jota oli kyllä epäilty jo ala-asteella, mutta sitä ei silloin tutkittu tarkemmin”, Jenny toteaa.
Toisella luokalla alkoi myös Jennyn kiusaaminen. Hänet jätettiin kaveriporukoiden ulkopuolelle. Myöhemmin ala-asteen aikana kiusaamiseen tuli mukaan selän takana pahan puhuminen.
”Oli raskasta olla aina yksin”, Jenny kertoo.
”Eihän ketään voi pakottaa olemaan toisen kaveri”
Jenny uskalsi puhua kiusaamisesta kotona ja kävi myös koulukuraattorin luona. Kotona ja koulussa hänet otettiin vakavasti, mutta keinot eivät Jennyn kokemuksen mukaan olleet sellaisia, joista olisi ollut apua. Opettaja esimerkiksi otti Jennyn ja pari kiusaajaa luokan ulkopuolelle keskustelemaan asiasta.
”Minua yritettiin auttaa, mutta keinot eivät olleet oikeanlaisia. Eihän ketään voi pakottaa olemaan toisen kaveri. Kiusaamisestani tehtiin vain numero”, Jenny kertaa kokemuksiaan.
Kiusaaminen jatkui koko peruskoulun ajan, mutta myös ammattikoulussa ja jopa armeijassa, jossa hänen puhuttiin olevan heikko sairastuessaan kesken johtajakoulutuksen. Armeijassa yhtä kiusaajaa puhutettiin, mutta asia ei edennyt mihinkään eikä lopettanut kiusaamista.
”Se on aina ollut sitä, että jään yksin tai puhutaan selän takana”, hän toteaa.
Armeijassa hänellä oli onneksi myös ystäviä, joista sai vertaistukea.
Ulkopuolelle sulkeminen ja selän takana pahan puhuminen ovat olleet osa Jennyn arkea lähes koko hänen ikänsä. Nainen on pohtinut syitä, miksi juuri häntä on kiusattu:
”En ollut tarpeeksi samanlainen tai mielenkiinnon kohteet eivät olleet tarpeeksi samanlaisia kuin muilla.”
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetti antaa tietoa ja tukea lapsiperheen arkeen. Kiusaamisesta kerrotaan, ettei se useinkaan ole seurausta kiusatun sanomisista tai tekemisistä. Kiusaaminen on sen sijaan tapa, jolla kiusaaja dominoi uhria ja samalla varmistelee omaa asemaansa kaveriporukassa. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, johon liittyy yleensä vääristynyt vallan tavoittelu.
Painava viesti kiusaajille
Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että koulukiusaaminen voi jättää kiusattuun elinikäiset traumat, jotka altistavat henkilön muun muassa ahdistushäiriöille. Kokeeko Jenny selviytyneensä kiusaamisesta?
”En usko, että kiusaamisesta voi selviytyä. Arvet on aina, ja aina tulee todennäköisesti olemaan tietynlainen pelko ja muuri.”
Uusiin ihmisiin tutustuessa Jenny kertoo pelkäävänsä hylkäämistä. Sitä, että uusi tuttavuus kääntää hänelle selkänsä, kuten niin monta kertaa aiemmin. Kiusaajilleen Jenny ei osaa olla enää vihainen:
”Toivon, että heillä menisi nykyään paremmin. Toivottavasti hekin löytää oman juttunsa, josta saa itsevarmuuden, ettei tarvitsisi hakea hyvää oloa muiden mollaamisesta. ”
Lisäksi hän peräänkuuluttaa miettimään, miltä sanat ja teot tuntuvat kiusatusta ja millaista vahinkoa ne voivat aiheuttaa.
Erilainen syksy
Vuosien ajan Jennyn jaksaminen oli kiusaamisen vuoksi koetuksella. Kulmakivi on ollut oma perhe, joka on aina ollut hänelle läheinen ja tärkeä. Jenny on myös kiitollinen siitä, että jokaisessa elämänvaiheessa vierellä on satunnaisesti ollut se yksi kaveri, joka on seisonut rinnalla. Se on auttanut jaksamaan.
Jenny aloitti syksyllä mediaopinnot Laajasalon opistossa. Häntä jännitti pitkään, koska kiusaaminen alkaisi. Koulusta on kuitenkin tullut ensimmäinen, jossa Jennyä ei kiusata.
”Minusta on kiva tulla kouluun eka kertaa ikinä. Turha stressi on lähtenyt. Ei ahdista eikä jännitä koko ajan”, hän iloitsee.
Hän kertoo koulussa nauttivansa erityisesti siitä, kuinka luokkalaiset iloitsevat toistensa onnistumisista ilman kilpailua. Aiemmin onnistumiset ovat antaneet kiusaajille jälleen yhden keinon kiusata.
Juuri nyt kiusaamista kokeville nuorille Jenny haluaa valaa uskoa:
”Kiusaaminen on ihan törkeän raskasta, mutta kyllä se loppuu. Kun löydät sellaisen paikan, missä on fiksuja ja oman tyylisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka arvostavat sinua, vaikka eivät muuten tykkäisi. Sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, mutta kaikista ei tarvitse tykätä. Aurinko paistaa vielä.”
