Huhtikuussa Nopean huumetiedon verkosto Nopsa tiedotti, että Suomen katukauppaan oli ilmestynyt mahdollisesti rauhoittavia lääkkeitä, joiden epäiltiin olevan fentanyylilla terästettyjä. Tablettien käytön kerrottiin johtaneen sairaalahoitoon ja useisiin kuolemantapauksiin Helsingissä ja Turussa.
Kuolemantapaukset nousivat näyttävästi otsikoihin ja julkiseen keskusteluun. Erityisesti epäilyt kohdistuivat alpratsolaamivalmisteisiin, kuten ulkomailta tuotuihin Ksalol-tabletteihin.
Epäilyt ”katubentsojen” vaaroista eivät ole uusi ilmiö. A-klinikkasäätiön Verkko-Vinkki -hankkeen projektikoordinaattori Janne Nahkuri kertoo, että vastaavia tapauksia on tullut ammattilaisten tietoon ainakin vuodesta 2016 lähtien, kun katukauppaan alkoi valua valtavat määrät ulkomailta tuotuja Rivotril-lääkkeitä. Katukaupassa nämä tunnettiin halvan hintansa ns. euron pillereinä.
”Aika pian alkoi tulla viestiä, että niihin oli tullut erikoista reagointia. Kaduilla liikkui kaikenlaisia tarinoita näihin liittyen”, Nahkuri muistelee.
Viime vuosina epävarmuus siitä, mitä kaduilla liikkuvissa tableteissa todella on sisällä, on yleistynyt.
”Varmaan sitä olisi koko ajan kaikenlaista, jos jokainen raportoisi kaiken omituisen, mitä tulee vastaan”, Nahkuri toteaa.
”Se on vähän jatkuva juttu, että siellä on myös pillereitä, joiden sisällöstä ei voida olla varmoja. Joissakin on sitä mitä pitääkin, mutta epävarmuutta liittyy myös siihen, onko ainetta oikea määrä tai ovatko pitoisuudet tasaisia.”
Muuntobentsoista tuli kansainvälinen trendi
Käyttäjän näkökulmasta epävarmuus ostetun aineen sisällöstä ja pitoisuuksista voi olla todellinen vaaratekijä.
Esimerkiksi tänä keväänä epäilyjen kohteena ollut fentanyyli on erittäin voimakas lyhytvaikutteinen opioidi, jonka on arvioitu olevan jopa 75–100 kertaa voimakkaampaa kuin morfiini. Oikea annostelu on vaikeaa, ja yliannostus voi syntyä nopeasti ja johtaa hengityslamaan.
Toinen arvaamattomia vaikutuksia katukaupassa aiheuttava tekijä ovat niin sanotut muuntohuumeet. Myös rauhoittavista on olemassa muuntoversioita. A-klinikkasäätiön Nahkuri kertoo, että maailmalla liikkuu jo joitakin kymmeniä erilaisia bentsodiatsepiinimuunnelmia, jotka eivät ole lääkekäytössä, mutta joita myydään päihteeksi internetin kautta.
”Tämä näyttäisi olevan ihan kansainvälinen trendi. Alkuun muuntobentsoja on myyty ihan vain sellaisenaan ihmisille, jotka haluavat kokeilla jotain muuta tai kiertää lainsäädäntöä niissä maissa, joissa muuntohuumeita ei ole vielä luokiteltu laittomaksi. Mutta jossain vaiheessa on alettu tehdä myös väärennettyjä rauhoittavia lääkkeitä, jotka näyttävät rauhoittavilta, mutta sinne sekaan onkin laitettu muuntobentsoja. On siis myös tätä, että niitä myydään virheellisesti jonakin tunnettuna huumeena.”
Katubentsojen kyseenalaisesta sisällöstä ja käytön riskeistä on puhuttu yli viiden vuoden ajan. Nahkuri uskookin, että moni käyttäjä tiedostaa jo, että pillereissä voi olla laadullista vaihtelua. Varsinkin nuoren tai päihteitä ensimmäisiä kertoja kokeilevan voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa katukaupan riskejä.
”Esimerkiksi Rivotril- tai Ksalol -nimisiä lääkkeitä ei myydä Suomessa. Se on jo lähtökohtaisesti asia, jota kannattaa ehkä vähän epäillä. Toki joissain maissa myydään näillä nimillä, mutta jos niitä tulee Suomeen, ne ovat lähtökohtaisestikin laittomia”, Nahkuri muistuttaa.
Toisaalta tottuneenkaan käyttäjän näkökulmasta vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Varsinkin riippuvaisen voi olla pakko ostaa sitä, mitä on saatavilla – vaikka sen sisällöstä ei olisi täyttä varmuutta.
”Varmaan sitä mieluummin käyttäisi jotain, mistä tietää mistä se tulee, mutta aineiden saatavuuden puolesta ei aina ole mahdollista vaikuttaa. Bentsoriippuvuus on todella voimakas – sitä kuvataan usein pahemmaksi kuin opioidikoukkua – ja siksi reseptien kirjoittamisessa ollaan varovaisia. Jos tällaisia lääkkeitä saa paljon helpommin katukaupasta, ne varmasti menevät kaupaksi”, Nahkuri toteaa.
Apua ainetestauksesta ja avoimuudesta?
Vaikka monen käyttäjän näkökulmasta katukauppa voi vaikuttaa välttämättömältä arpapeliltä, yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna ratkaisuja olisi olemassa. Epäpuhtaiden huumeiden, muuntohuumeiden ja lääkeväärennösten riskejä voitaisiin vähentää lainsäädännöllä ja huumehaittojen vähentämiseen kohdennetuilla resursseilla.
”Muuntohuumeiden osalta ensimmäinen ratkaisu on ollut se, että on ryhdytty nopeammalla aikavälillä luokittelemaan aineita huumausaineiksi varsinkin, jos ne ovat erityisen vaarallisia. Tämä vaikuttaa jonkin verran, mutta kyllähän meille näitä aineita silti tulee”, Nahkuri sanoo.
Lisäksi hän nostaa esiin ainetestauksen ja tiedottamisen tärkeyden. Ainetestausta tutkittiin esimerkiksi A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeessa, jonka Kadulta labraan -tutkimuksessa aineiden käyttäjät saivat tuoda testattavaksi pusseja, joissa huumeita ja lääkkeitä oli säilytetty. Jäämien perusteella voitiin selvittää, mitä pussissa oli ollut.
”Kohderyhmä itse koki sen tarpeellisena. Paras tulos oli se, että kun aine ei ollutkaan sitä mitä ihminen oli odottanut, niin suurin osa ilmoitti, että jättäisi sen käyttämättä kokonaan. Tämähän olisi se suurin vaikutus mitä testaukselta haluttaisiinkin.”
Vastaavaa ainetestausta on tarjottu muualla maailmalla jo pitkään. Suomessa Kadulta labraan -tutkimus päättyi alkuvuodesta 2019. Jatkolle ei ole saatu rahoitusta yrityksistä huolimatta. Esimerkiksi neulanvaihtopisteillä toteutettu ainetestaus tarjoaisi myös mahdollisuuden kohdata käyttäjiä ja jakaa tietoa sekakäytön riskeistä.
”Jos voitaisiin testata lääketabletteja, tutkia niiden ainepitoisuuksia ja saada ihmisille siten parempaa tietoa, he voisivat tehdä riskitietoisempia päätöksiä siitä, käyttävätkö vai eivät. Varmaan meillä olisi sekamyrkytyksiä sen jälkeenkin, koska kyllähän ihmiset tietävät ottavansa riskejä, kun he käyttävät aineita sekaisin. Mutta ehkä heillä olisi silloin hieman paremmat mahdollisuudet arvioida tilannetta”, Nahkuri pohtii.
Hän toteaa, että testaaminen tarjoaisi ammattilaisillekin reaaliaikaista tietoa siitä, mitä kaduilla liikkuu ja tapahtuu. Tämä taas vaikuttaisi siihen, miten vaikuttavaa viestintää he voisivat tehdä.
”Jos sanotaan vaan, että katubentsot ovat epämääräisiä, älkää käyttäkö niitä, niin ei se auta. Kyllä niitä käytetään. Ammattilaisten pitäisi pystyä jotenkin spesifimmin sanomaan, että juuri nyt näyttää erityisen huolestuttavalta.”
Harva kuolema nousee otsikoihin
Vaikka tarinoita ja epäilyksiä kaduilla liikkuvien tablettien sisällöstä riittää, varmaa tietoa yliannostuksia ja kuolemia aiheuttaneista aineista ei aina saada. Kaikki epäilykset eivät nouse myöskään otsikoihin.
”Julkisesti asiasta ei ehkä kovin paljon puhuta, koska helposti ajatellaan, että näin se asia vain on. Usein yliannostukset ja kuolemantapaukset ovat myös sekakäyttötapauksia. Silloin ei välttämättä koskaan saada tietää, mikä se ratkaiseva syy yliannostukseen lopulta oli”, Nahkuri toteaa.
Hän arvioi, että tämän kevään epäilykset katukaupassa liikkuvien Ksalol-tablettien sisällöstä nousivat julkisuuteen, koska kuolemantapauksia tuli poikkeuksellisen paljon lyhyen ajan sisällä. Varsinkin nuorten kuolemat herättävät keskustelua.
”Tavallisesti yksittäinen kuolemantapaus siellä ja toinen täällä ei nouse otsikoihin. Ei kukaan pistä niitä merkille, koska ihmisiä kuolee sekakäyttöön jatkuvasti.”
