Tapaan Fanni Noroilan Oodin yläkerran kahvilassa. Paikalle saapuu iloinen ja lämpöä huokuva ihminen, joka samassa hetkessä kysyy minun kuulumisiani.
Noroila on artisti, aktivisti näyttelijä ja sosiaalisen median sisällöntuottaja. Tämän hetkisiin töihinsä hän listaa keikkailun, uuden musiikin tekemisen, Kansallisteatterin Hamletin harjoitukset ja äänikirjojen nauhoittamisen.
“Koronavuosiin verrattuna syksy suorastaan pursuaa asioista, mutta on kiva kuhina päällä. Ylipäänsä se, että pääsee kohtaamaan ihmisiä, tuntuu hyvältä”, hän pohtii.
Noroila on toinen feministisen rap-yhtye SOFAn artisteista. Musiikin ja näyttelemisen lisäksi hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, alustoinaan Instagram ja TikTok. Hänen TikTok-tilinsä tavoittaa jopa satoja tuhansia suomalaisia.
Tällä hetkellä Noroila keskittyy musiikkialalla käytävän keskustelun avaamiseen.
“Tuntuu siltä, että siihen kannattaa nyt panostaa. Valtaapitävät on nyt korvat auki, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan.”
Suomirapstoo tuo esiin rapskenen valta-asetelmia
Instagram-tili “suomirapstoo” avasi keskustelun seksuaalisesta häirinnästä Suomen rap-skenessä. Noroila perusti tilin yhdessä Ina Mikkolan ja Saara Sarvaksen kanssa. Tilillä julkaistaan anonyymisti seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja misogyniaa kokeneiden uhrien kokemuksia.
Suomirapstoo sai alkunsa punkstoo-tilistä, jossa julkaistiin vastaavia kokemuksia punk-skenessä.
Noroila, Mikkonen ja Sarvas haluavat kohdentaa seksuaalisesta väkivallasta käytävän keskustelun nimenomaan uhrien kokemuksiin, aiheeseen ja rakenteisiin. Noroila toteaa, että kauheinta kokemuksia lukiessa on se, että ne eivät ole yllättäneet.
“Mä oon elänyt tota todellisuutta ja olisin itse hyvin voinut lähettää sinne samankaltaisia kokemuksia.”
Hän kuvailee heille lähetettyjen viestien aiheuttavan surua, vihaa ja pettymystä.
“Toisaalta se luo toivoa, sillä nyt meillä on toisemme.”
Vähemmistöille asetetaan paljon vastuuta selittää, kertoa, kouluttaa ja vaatia tilaa maailmassa, jossa sitä ei haluta antaa.”
Suomirapstoo on luonut yhteisön, joka tarjoaa vertaistukea sekä konkreettista tietoa seksuaalisesta häirinnästä. Esimerkiksi termit, kuten seksuaalinen häirintä ja grooming, selittävät tiliä seuraavalle, mitä ne tarkoittavat ja mikä lasketaan rikokseksi.
“Se kaikki mössö, nimetön ahdistus ja turvattomuuden tunne muuttuu selkeämmäksi, kun meillä on sanoja, joilla voidaan nimetä asioita. Nyt meillä on kieli, jolla voimme kuvata meihin kohdistunutta väärinkäyttöä.”
Seksuaalista häirintää kokenut saattaa tuntea voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, vaikka vastuu on aina tekijällä.
“Häpeä on sellainen, joka hiljentää. Sitä tulee miettineeksi, että onko viranomaiset ja oikeusjärjestelmä mun puolella, uskooko mua kukaan ja miksi mä koen, että se oli mun vika.”
Traumaviihdekoneistosta syvään hiljaisuuteen
Kesällä avattu suomirapstoo-tili sai alkuun paljon huomiota ja kokemuksia jaettiin somessa aktiivisesti. Noroilan mukaan suunta kallistui pian kuitenkin traumaviihteeksi.
“Niin kauan, kun siellä oli tarpeeksi karseita juttuja, niin ihmiset jakoivat niitä. Se ei vaan riitä, että me somessa kauhistellaan.”
Noroilan mukaan tili on otettu vastaan kestämättömän hiljaa. Sen tarkoituksena oli tuoda näkyväksi vallan väärinkäyttöä. Noroilan toiveena oli, että henkilöt, joilla on valtaa rapskenen sisällä, olisivat reagoineet asiaan jollakin tavalla.
“Skenellä olisi ollut mahdollisuus käydä läpi totaalinen itsereflektio ja uudelleen rakentuminen.”
Vaikka artistien puolelta suomirapstoota ei ole otettu kovaäänisesti vastaan, pientä muutoksen alkua se on poikinut. Noroilan mukaan tapahtuma-alan puolelta on aloitettu prosessi turvallisten ohjeistuksien muodostamiseksi. Lokakuussa järjestetyssä “Musiikki ja media” -tapahtuman paneelikeskustelussa käsiteltiin sitä, miten musiikkiala voisi suojella ja rohkaista seksuaalivähemmistöjä ja naisia olemaan osa sitä, ilman pelkoa.
“Toivon, että vaikka nyt on momentumia, niin se menisi sinne syvälle rakenteeseen, eikä jäisi vaan pinnan kiillottamiseksi. Toivon, että halu uudistua olisi vilpitön ja rehellinen.”
Vähemmistön edustajan vastuu ei anna tilaa kevyemmille aiheille
Haastattelun lomassa Noroila naurahtaa itsessään sitä, miten helposti keskustelu kääntyy suuriin aiheisiin, kuten vallan väärinkäyttöön ja epäoikeudenmukaisuuteen.
“Kyllähän mä voisin puhua vaikka kissoista tai kynsistä, mutta en halua viedä niillä tilaa. Ehkä sitten voin puhua, kun maailma on parempi paikka”, hän hymyilee.
Noroila näyttää minulle kuvaa adoptoiduista kissoistaan Fionasta ja Hugosta ja kertoo herkistyvänsä heidän kanssaan ollessaan. Keskustelu siirtyy pian Suomen kissakriisiin, kissoja hoitaviin järjestöihin ja kissakahviloihin, joiden työtä hän kertoo arvostavansa.
“Jos voisin pelastaa kaikki kissat niin pelastaisin!”
Noroila kertoo antavansa paljon haastatteluja liittyen aktivismiin ja feminismiin. Vaikka mediahuomio ja oman äänen esiin saaminen on hyvä ja tavoiteltu asia, se myös väsyttää.
Haluan vahvistaa marginaalissa elävien omia ääniä. Tarjoan argumentaatiokeinoja tai työkaluja ja haluan antaa sellaisille ajatuksille ruokaa, joilla voi vahvistaa omia ääriviivoja.”
“Samaan aikaan turhauttaa se, että tuntuu että toistelen samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Uskon, että tämä on monelle marginaalissa elävälle samaistuttavaa.”
Noroilan mukaan on hyvä asia, että rakenteellisesta rasismista, seksismistä sekä muusta syrjinnästä vihdoinkin puhutaan.
“Kuitenkin vähemmistöille asetetaan paljon vastuuta selittää, kertoa, kouluttaa ja vaatia tilaa maailmassa, jossa sitä ei haluta antaa. Esimerkiksi Ruskeat Tytöt -media on pitkään ollut toiminnassa ja he ovat kouluttaneet ilmaiseksi näistä aiheista. Itseäni kiinnostaa se, miksi reagoidaan vasta nyt?”
Naisräppäreille yhtä monta paikkaa huipulta
Suomen rapskenessä miespuoliset artistit ovat menestyneimpien artistien listoilla vuodesta toiseen. Lähivuosina naiseksi identifioituvia artisteja on alkanut nousta enemmän, mutta tasa-arvoisuuteen on vielä matkaa.
Naispuolinen räppäri kuvataan edelleen nais -tai mimmi-etuliitteellä. Se luo kuvaa naiseudesta toiseutena. Miesräppäristä taas puhutaan räppärinä, mikä luo mielikuvan siitä, että miespuolinen räppäri olisi skenessä normi.
Keskustelu menestyvistä naisartisteista keskittyy siihen, kuin huipulla paikkoja olisi naisille vain rajattu määrä.
“Koen, että sitä rakennetta puretaan nyt vahvasti ja sitä vastaan tehdään. Kilpailuasetelma on tosi tekaistu”, Noroila avaa.
Hänen mukaansa naisartistien ajatellaan kilpailevan toisiaan vastaan myös genrestä riippumatta.
“Se on tosi absurdia, että toisen menestys olisi minulta pois. Vertailu ei ole mitenkään mielekästä.”
Hän kuvaa naisräppiskeneä kannustavaksi, jossa luodaan yhteisöllisyyttä, iloitaan ja inspiroidutaan toisten tekemisestä.
TikTokin feministinen isosisko
Noroila tuottaa sisältöä TikTokiin ja Instagramiin. Hänen TikTok-tilillään on yli 34 000 seuraajaa ja videoilla on katsomiskertoja parhaimmillaan satoja tuhansia. Videot sisältävät niin meikkejä, seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita kuin tanssitrendejäkin.
Suurimman reaktion Noroila on saanut niin sanotuilla “kainalokarva-videoillaan”. Niiden tarkoituksena on tuoda esille kehojen erilaisuutta suhteessa valtamedian tarjoamaan kuvaan.
“Haluan luoda tunnetta siitä, että jokainen voi olla sellainen, mikä tuntuu oikealta. Vapaus on se, että saa sheivata tai olla sheivaamatta.”
Noroila kuvaa sosiaalisen median persoonansa feministiseksi isosiskoksi, jonka tarkoituksena ei ole niinkään kääntää kenenkään päätä vaan tehdä sisältöä “meiltä meille”.
“Haluan vahvistaa marginaalissa elävien omia ääniä. Tarjoan argumentaatiokeinoja tai työkaluja ja haluan antaa sellaisille ajatuksille ruokaa, joilla voi vahvistaa omia ääriviivoja.”
“Vanhempien kannattaa vaan mennä sinne TikTokiin”
TikTok on ohittanut suosiossaan Facebookin, Instagramin ja Snapchatin. Alun perin nuorten keskuudessa suosituksi nousseella sovelluksella on kuukausittain yli miljardi käyttäjää.
TikTok on videosisältöön pohjautuva sovellus, joka muodostuu “For you” sekä “Following” -sivuista. For you page muokkautuu sen mukaan, minkälaiseen sisältöön reagoi ja Following-sivu näyttää sisältöä sellaisilta tekijöiltä, joita seuraa.
Noroila pitää TikTokia alustana, jossa maailmankuva voi laajentua. TikTok voi olla harrastus ja keino ilmaista itseään. Hänen mukaansa parhaimmillaan TikTok voi vahvistaa oman arvon tuntoa.
“Esimerkiksi mun For you -sivulle tulee paljon kiinnostavia viittomakieltä käyttäviä sisällöntuottajia, eli marginaalissa elävät ihmiset saavat siellä äänensä kuuluviin.”
“Esimerkiksi mun For you -sivulle tulee paljon kiinnostavia viittomakieltä käyttäviä sisällöntuottajia, eli marginaalissa elävät ihmiset saavat siellä äänensä kuuluviin.”
Sovelluksella on kuitenkin myös toksinen puolensa ja erityisesti vähemmistöön kuuluvalle kokemus voi olla raju.
“Algoritmi puhkoo kuplia, eli esimerkiksi marginaalissa olevian tekijöiden sisältö saattaa mennä enemmistön silmille, jolloin tapahtuu paljon kiusaamista, transfobiaa, homofobiaa, misogyniaa ja ableismia.”
TikTokissa nousee lähes kuukausittain suuren huomion kohteeksi sisällöntuottajia, joiden yksityisen elämän tekemisiä kommentoidaan ja nostetaan esiin. Kokemus suuren joukon tikunnokkaan nousemisesta ja kiusaamisesta voi olla raju ja vaikuttaa mielenterveyteen.
“Vanhempien kannattaa vaan mennä sinne TikTokiin ja laajentaa käsitystä siitä, minkälaista nuorten elämä on, minkälaista sisältöä tehdään ja mistä keskustellaan. On tärkeää ymmärtää nuorten maailmaa ja sitä, että todellisuudet voivat olla tosi erilaisia.”
Sosiaalinen media osa todellisuutta
Näyttelijä-artistille sosiaalinen media on hyvä kanava ilmaista itseä ja tuoda omia ajatuksia esille. Fanni Noroilalle some vaikuttaa olevan yksi erillinen todellisuus, josta voi löytää oman yhteisön ja vertaistuen.
Hän kuvaa somen olevan osa jokapäiväistä arkea, jonka myötä ihmiset ovat muuttuneet ikään kuin hybrideiksi. Sosiaalinen media on kuitenkin vain osa todellisuutta, mitä hän pyrkii omilla kanavillaankin toisinaan muistuttamaan.
“Löydän moneen elämäni aspektiin vahvan perusteen siitä miksi jaan, mutta ne on tietysti vaan paloja eikä vaikutelma koskaan voi olla niin kokonainen ja täynnä nyansseja, mitä elämä oikeasti on.”
Noroilan sosiaalisen median persoona jakaa sisältöä esimerkiksi omasta mielenterveydestä, identiteettikamppailusta, ilosta ja arjesta.
“Jaan sellaista sisältöä, mitä olisin halunnut itse nuorena nähdä.”
