Julkisuus on ollut enemmän ja vähemmän osa Boeliuksen arkea jo puolen vuosikymmenen ajan. Siinä ajassa hän on ehtinyt nousta pääasiassa nuorten seuraamasta YouTube-tähdestä koko kansan Tuureksi.
– Olin 14-vuotias, kun julkaisin YouTube-kanavani ensimmäisen videon. Kyseisellä videolla on tänä päivänä yli miljoona katselukertaa. Mutta jo muutama vuosi ennen tuota ihan ensimmäistä videota esiinnyin erään kaverini kuvaamalla videolla, joka sekin on saanut satojatuhansia näyttökertoja. Tuollainen johti Porin kokoisessa kaupungissa siihen, etten voinut koulussa mennä välitunnille ilman, että minut tunnistettiin. ”Tuolla menee se jätkä, joka esiintyy siinä videossa, se muuten tanssii balettia! Se on vähän kummallinen ja varmaan homo!” Olen siis käytännössä elänyt julkisuudessa läpi teini-ikäni.
Boeliuksen ura starttasi YouTubesta, mutta omien sanojensa mukaan hän on jo pitkään tehnyt pesäeroa tubettamiseen.
– Kun puhun tubettamisesta, puhun siitä mieluummin menneessä aikamuodossa. Viimeisimmän videoni julkaisin pari kuukautta sitten ja kerroin siinä uudesta sinkustani. Noin vuosi sitten huomasin, että hassunhauskojen, tuuremaisten videoiden tekeminen alkoi tuntua väkinäiseltä ja osin jopa vieraalta. Jos minun pitäisi nyt päättää, tekisinkö edelleen yhtä avoimia ja lähelle tulevia videoita kuin tein 14-16-vuotiaana, vastaus olisi ei. Sellaiset eivät tunnu enää luontevilta. Plus niiden tekeminen vie paljon aikaa, ja haluan panostaa kaikkeni musiikin tekemiseen. En häpeä tekemiäni videoita ja muistelen niitä aikoja lämmöllä, mutta koen hyvin vahvasti, että ne ajat ovat jo takanapäin.
Pakotettu kasvupyrähdys
Voisi luulla, että kun henkilöstä tulee tunnettu jo nuorena, julkisuus vaikuttaa vahvasti siihen, miten hän kokee ja näkee itsensä sekä paikkansa ympäröivässä maailmassa. Julkisuuden myötä löytyy selkääntaputtelijoita ja ”kavereita”. Julkisuudella on myös kääntöpuolensa, joka on vaikuttanut myös Tuuren elämään ja siihen, millainen hän on tänä päivänä.
Boelius pokkasi palkintonsa Tube-videosta, jossa hän kertoi seuraajilleen olevansa homoseksuaali.
– Myönnän, että julkisena eläimenä oleminen on tehnyt minusta varovaisemman asioiden ja ihmisten suhteen. Minun on hyvin vaikea muistaa sellaista aikaa, jolloin olisin ollut ikäisteni silmissä ikään kuin normaali, tavallinen. Toki minulla on ollut kavereita esimerkiksi tanssiryhmästä, mutta jos minun pitäisi nyt mennä samaan tilaan kymmenen muun ikäiseni tyypin kanssa, se olisi erikoista. He tietävät minusta likipitäen kaiken, mutta minä en tiedä heistä mitään. Sen lisäksi heillä voi olla jokin ennakkoluulo minusta, mutta minulla ei saisi olla heistä. Se olisi kummallinen ja epäreilu tilanne.
Kokeeko Boelius olevansa kokeneempi kuin ikäisensä? Ja jos kokee, onko vaarana se, että henkilö joutuu kasvamaan liian nopeasti menettäen samalla osan elämästään?
– Kun peruskoulu loppui, luokkakaverini lähtivät lukioon tai amikseen. Minä taas muutin Helsinkiin, tein YouTubea ja samaisena kesänä julkaisin ensimmäiset sinkkuni. Hyppäsin pois kyydistä, joka olisi vienyt minut sille ”normaalille” tielle. Tänä päivänä minulla ei ole ikäisiäni frendejä – paras ystäväni on minua kuusi vuotta vanhempi. Varsinkin tässä bisneksessä olen kaikkialla nuorin.
– Olenkin pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, missä olisin, jos asiat olisivat menneet eri tavalla? Tavallaan koen, että minulla on aika paljon jäänyt kokematta ja näkemättä asioita nuoruudesta. Ei ole mitään sellaisia kokemuksia, joita entisillä luokkakavereillani on. 17-vuotiaana pussikaljaa Kaivopuistossa, ei mitään sellaisia. Toisaalta sitten heillä ei ole samoja kokemuksia kuin minulla. Olin 18-vuotias, kun ostin ensimmäinen omistusasuntoni. Jotain on jäänyt elämättä, joo, mutta toivon ymmärtäväni maailmaa hiukan paremmin kuin muut ikäiseni. Olen kiinnostunut yritykseni asioista ja taloudenhoidosta, ja nehän ovat yleisesti ottaen sellaisia asioita, joista kiinnostutaan paljon myöhemmin.
Luulen, että ikäiseni kiinnostuvat minusta, koska he löytävät samaistumispintaa. En ole mikään kiiltokuvapoika.
– Olen ehkä joutunut kasvamaan nopeammassa tahdissa kuin muut ikäiseni. Esimerkiksi silloin, kun olin vielä nuorempi, alaikäinen ja villimpi, managerini ja levy-yhtiö pitivät huolen, etten tehnyt asioita, joita ikäiseni tyyppi ei edes saisi tehdä. Jos sellaiset tulisivat julkisuuteen, se ei olisi hyvä juttu. Minun oletettiin käyttäytyvän fiksusti kuin olisin jo aikuinen, mutta en saanut tehdä aikuisten asioita. Mutta on se niinkin, että mikäli julkisuuskuvani olisi ollut se teini, joka ryyppää ja rällää, en olisi koskaan päässyt mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Matka koko kansan Tuureksi olisi huomattavasti vaikeampi.
Roolimallin raskas viitta
Vuonna 2017 vasta 16-vuotias Boelius palkittiin Vuoden homo -palkinnolla vuotuisessa QX Gay Gaalassa, ja palkinto herätti paljon keskustelua puoleen ja vastaan. Joidenkin soraäänten mielestä Boeliuksen palkitseminen oli rinnastettavissa pedofiliaan, kun taas puolustajien mukaan nuori mies teki tärkeää työtä monien seksuaalista identiteettiään etsivien nuorten eteen. Kolme vuotta palkinnon saamisen jälkeen mies itse painottaa edelleen sitä, ettei tehnyt mitä teki itsensä takia.
Boelius pokkasi palkintonsa Tube-videosta, jossa hän kertoi seuraajilleen olevansa homoseksuaali.
– Olin videoita tehdessäni 15-vuotias. Ensimmäisellä videolla puntaroin, olenko homo. Kyseinen video loppuu siihen, että totesin, etten tiedä enkä tunnusta sitä. Toisella videolla kerroin olevani homo. En kuitenkaan tehnyt videoita itseäni varten. Tein sen vertaistueksi muille nuorille.
– Videoiden tekeminen ei kaduta, koska tiesin, mitä olen tekemässä. Kaikki ne kiitokset, joita sain sen julkaisemisen jälkeen… Palkinnon myötä ymmärsin, että videot ovat tämän ajan seksuaalivähemmistöjen tietty juttu.
Julkisuudessa Boelius on esiintynyt rohkeasti sellaisena kuin hän on, mutta millaista viestiä hän haluaa välittää häntä seuraaville ja hänestä lehtien palstoilta lukeville? Mitkä ovat ne arvot, joiden puolesta hän haluaa puhua?
– Nuorena ja nuorena homona oleminen merkitsee minulle inhimillisyyttä. Haluan elää vapaasti sellaisena kuin olen. Luulen, että ikäiseni kiinnostuvat minusta, koska he löytävät samaistumispintaa. En ole mikään kiiltokuvapoika. Koen, että minusta löytyy vähän särmää.
– Olenko roolimalli? Varmastikin? Haluanko olla roolimalli? Tietyssä mielessä kyllä. Muutama vuosi sitten sanoin, etten haluaisi, koska esikuvana oleminen ja kaikki siihen liittyvä ahdisti. Se on raskas viitta kannettavaksi, ja koeta 16-vuotiaana, kun haluat elää ja tehdä asioita, olla esikuvana.
– Viime Halloweenina sattui hassu tapaus, kun eräs äiti oli tägännyt minut Instagram Storiesiin. Hänen poikansa oli pukeutunut minuksi koulun Halloween-juhliin. Mietin, että itse olisin alle 10-vuotiaana ollut kissa, Britney Spears tai joku hahmo lasten piirretyistä. Joku oli valinnut minut, ja jos se edustaa rohkeutta, avoimuutta ja asennetta elämää kohtaan, se tuntuu minusta hyvältä.
Miksi tyytyä vähempään?
Matka koko kansan Tuureksi on vasta alussa, ja vaikka Boeliuksen lähtöspurtti on ollut väkevä, kisa ykköspaikoista on kova, kun tulijoita sekä tekijöitä paljon. Omien sanojensa mukaan nuori mies haluaa nousta suuremmaksi tähdeksi kuin edeltäjänsä.
– Tässä homma saan elää unelmiani uudestaan ja uudestaan joka ikinen päivä. Lähtien esimerkiksi keikalle menemisestä. Olen joskus unelmoinut siitä, että jengi huutaisi nimeäni keikoilla. Se tapahtuu tasan niin monta kertaa, kun jaksan keikkailla. Se on sanoinkuvailemattoman upeaa, arvokasta ja tärkeää minulle.
– Kappaleeni on ollut Spotify-ykkönen, mutta tässä kohtaa uraani on pakko sanoa, että Tuure Boelius ilmiönä, kasvona ja nimenä on isompi asia kuin yksikään Tuure Boeliuksen biisi. Minulla ei ole mikään kiire, mutta kyllähän fakta on se, että hitti helpottaisi. Siksi tämän kesän Kesäkumi-biisin tekeminen oli minulle todella iso juttu.
Tuure Boelius ei ole tullut pyytelemään anteeksi. Alle parikymppinen poppari on ajallisesti vasta uransa alussa, mutta jo tässä vaiheessa hänellä on tähtäin korkealla. Sillä tasolla, jonka räppäri Cheek asetti aikoinaan kaikille suosituille kotimaisille artisteille: Olympiastadion.
– En halua olla seuraava Antti Tuisku. Haluan olla isompi kuin Antti Tuisku. Se vaatii helvetisti duunia ja hermoja, suunnitelmallisuutta sekä paljon hyviä tyyppejä ympärilleni. Sen lisäksi minun pitää tehdä oikeita valintoja yksityiselämässäni. Perheeni jälkeen ura on minulle kaikki kaikessa. Juoksen kohti artistiutta, mutta en usko, että jaksaisin juosta, jos minulla ei olisi pää kunnossa.
– Se, että haluan olla isompi kuin Antti Tuisku ei välttämättä tarkoita isossa kuvassa mitään, mutta minulle se on tärkeä ajatus. Jos olisin juoksukilpailussa, miksi helvetissä haluaisin sijoittua kakkoseksi?
