Joacim on helpottunut. Tulevan debyyttialbumin ensimmäinen single Turhanlaulaja on julkaistu huhtikuun lopulla, ja vastaanotto on ollut kiittävää. Moni on kertonut samaistuneensa laulun tarinaan.
”Kappale on ränttäys siitä, miten haluaisi olla vielä lapsi, eikä tahtoisi kantaa itse itseään”, Joacim kuvailee hymynkare huulillaan.
Singlen julkaisun yhteydessä musiikkijulkaisu Stara tituleerasi Joacimia nuoreksi räppärilupaukseksi, jonka kappaleita on kuunneltu Spotifyssa jo tuhansia kertoja. Silti Turhanlaulajan julkaisu tuntui Joacimin mukaan jonkinlaiselta paluulta eetteriin luovan tauon jälkeen.
”Olin ollut vuoden ajan aika hiljaa. Koronan takia ei ollut keikkoja, enkä oikeastaan tehnyt edes somepäivityksiä, kun keskityin tekemään levyä. Siksi sinkun julkaisu tuntui nyt erityisen jännittävältä.”
Nuoresta iästään huolimatta Joacim on ehtinyt tekemään musiikkia aktiivisesti jo neljän vuoden ajan. Viime keväänä alkanut koronapandemia kuitenkin hiljensi arjen. Vapautuneen ajan Joacim on kanavoinut esikoisalbuminsa tekoon. RKR -niminen levy julkaistaan vuodenvaihteessa 2021–2022.
”Minulle jäi paljon aikaa, ja siitä kai tuo levyn tekeminenkin lähti käyntiin, vaikka aina se on ollut mielessä, että joku päivä haluaisin tehdä kokonaisen levyn”, Joacim kertoo.
Vuonna 2020 Joacim valittiin mukaan Rytmi-Instituutin järjestämään Luomus- ja Beatskill-valmennukseen, jossa hän pääsi työskentelemään etelä-pohjalaisten tuottajien ja musiikintekijöiden kanssa. Valmennuksen myötä levy alkoi muodostua vauhdilla.
”Levyn tekeminen on tietysti ollut erilaista kuin yksittäisten sinkkujen. Siihen on liittynyt paljon hermoromahduksia, mutta myös onnistumisen tunteita”, Joacim naurahtaa.
Muutamaa yksittäistä kappaletta lukuun ottamatta Joacim tekee melodiat ja kirjoittaa kappaleensa itse.
”Kappaleet kumpuavat suurelta osin omasta elämästäni”, hän sanoo.
Ja niin on ollut ensimmäisestä kappaleesta lähtien.
Puoli vuotta helvettiä
Kesällä 2016 Joacim oli neljätoistavuotias menevä ja iloinen nuori, joka kuunteli paljon musiikkia ja harjoitteli räppäämään internetistä löytämiensä biittien päälle.
Kesälomalla Joacimin alavatsa kipeytyi ja vatsalle alkoi muodostua pieni patti. Joacim kertoi asiasta äidilleen, joka vei pojan terveyskeskukseen. Molemmat ajattelivat, ettei kyse luultavasti olisi mistään vakavasta.
Viikkoa myöhemmin Joacim heräsi Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Lääkärit kertoivat, että patti oli osoittautunut harvinaiseksi ja aggressiiviseksi rabdomyosarkoomaksi eli pehmytkudossyöväksi, johon sairastuu vuosittain Suomessa vain yhdestä viiteen ihmistä. Diagnoosin saaneista noin 60 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.
Sokille ei jäänyt aikaa. Alkoi tutkimusten ja hoitojen kierre.
”Joku päivä diagnoosin saamisen aikoihin olimme taas tulossa kotiin sairaalasta, kun tuli olo, että minun on aivan pakko saada purkaa päässäni olevat ajatukset. Autossa ei ollut yhtään paperia, mutta äiti löysi palan talouspaperia. Siihen kirjoitin kaksi säkeistöä, joista myöhemmin muodostui kappale Puoli vuotta helvettii”, Joacim muistelee nyt.
Hoidot olivat raskaita. Joacim sai puolen vuoden ajan voimakkaita sytostaattihoitoja, jotka aiheuttivat nuorelle rajuja sivuoireita, esimerkiksi pahoinvointia.
”Se oli tietysti stressaavaa, mutta siinä hetkessä sitä ei ajatellut. Mietti vain, että nyt minä menen tämän läpi. Toki myöhemmin, kun järkytys lopulta tuli, sairastuminen ja siihen liittyvät asiat vaikuttivat myös mielialaan ja moniin asioihin.”
Hoitojen aikana koko elämä pyöri kodin ja sairaalan ympärillä. Joacim ei päässyt kouluun tai julkisille paikoille, koska hänen vastustuskykynsä oli hoitojen takia niin matala, että pienikin flunssa olisi voinut aiheuttaa vakavia seurauksia. Kun normaaliin teini-ikään kuuluvat asiat riistettiin pois, musiikki auttoi jaksamaan.
”Ei ollut mitään muuta tekemistä kuin maata sängyssä ja kuunnella musiikkia sekä kirjoittaa omaa musiikkia”, Joacim muistelee.
Eräänä päivänä Joacimin kotiopettaja kuuli syöpähoitoja käsittelevän kappaleen. Opettaja halusi ilahduttaa Joacimia, joka oli joutunut olemaan pitkään kotona neljän seinän sisällä, ja otti yhteyttä äänitysstudiolla työskentelevään tuttavaansa. Kappale päätettiin äänittää.
”Studioon pääsimme, kun minulla oli vielä viimeisiä kontrollikäyntejä menossa. Siellä sain sanojen ympärille biitit ja ryhdyin hiomaan kappaletta. Siitä lähtien olenkin tehnyt aika aktiivisesti uutta koko ajan.”
”Musiikki on ollut aina”
Kun Joacim oli pieni, musiikki oli läsnä kaikkialla. Isä soitti kitaraa ja äiti lauloi kirkkokuorossa. Olohuoneen televisiossa pyöri lähes päivittäin MTV, jonka loputtomien musiikkivideoiden tahdissa Joacim ja hänen siskonsa tanssivat ja lauloivat yhdessä.
”Muistan myös, miten äiti aina lauloi, kun hän tuli nukuttamaan meitä iltaisin. Luulen, että musiikki on ollut perheessämme aina”, Joacim sanoo hymyillen.
Aluksi Joacim ei kuitenkaan ajatellut musiikkia ammattina. Sytostaattihoitojen aikanakin musiikki oli ennen kaikkea tekemistä ja ajankulua, keino purkaa omia ajatuksia johonkin. Vuosien varrella ajatus on kuitenkin muuttunut. Kappaleiden julkaisutahti on kiristynyt ja musiikista onkin alkanut tulla ura.
”Ei 14-vuotiaana miettinyt, mitä sitä tekisi isona. Silloin tuntui, että siihen on niin kauan aikaa jäljellä”, Joacim toteaa nyt hieman huvittuneesti.
Ensimmäisen kerran Joacim nousi yleisön eteen vuonna 2018 Sylva ry:n järjestämässä Yhdessä vahvemmaksi -hyväntekeväisyyskonsertissa. Aloittelevan artistin ensimmäiseksi esiintymiseksi se oli valtava tilaisuus: runsaasti yleisöä keränneessä tapahtumassa esiintyivät myös esimerkiksi Olli Lindholm, Aikakone ja Kristiina Brask.
Sen jälkeen erikokoisia keikkoja on ollut tasaisesti. Juuri nyt, monen muun artistin tavoin Joacim vain odottaa, että pääsisi taas keikkailemaan.
”Muutamia keikkoja ja striimikeikkoja on buukattuna, mutta pitkälti korona kyllä tyhjensi kalenterin. Myös kaikki sellaiset tavalliset 18-vuotiaan pojan asiat jäivät pois. Koulussa opetus oli pitkään kokonaan etäopetusta, ja nyt meillä on ollut sellainen hybridimalli, jossa vuorotellaan koulun ja etäopetuksen välillä. En ole käynyt kauheasti missään, nähnyt ihan muutamia kavereita ja niitäkin aika vähän”, nuori mies harmittelee.
Katse on eteenpäin
Joacim toteaa, että nuorena sairastuminen pakotti hänet ottamaan nopeasti paljon vastuuta. Aika on kuitenkin osoittanut, että jalat kyllä kantavat, kuten Joacim yhdessä kappaleessaankin toteaa. Elämä on ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja.
Tulevana kesänä tulee täyteen viisi vuotta siitä, kun Joacim sairastui ja tarttui kynään. Nuoren ihmisen elämässä viisi vuotta on pitkä aika. Sen jälkeen, kun Joacim kirjoitti ensimmäistä kappalettaan talouspaperille, on ehtinyt tapahtua paljon: teini-ikä, peruskoulun päättyminen ja opiskeluiden aloittaminen, musiikin tekoa ja uusia singlejä, sekä tietysti täysi-ikäiseksi tuleminen.
”Olen ikään kuin luonut itseänikin tässä samalla, kun olen luonut uraa”, Joacim miettii.
Menneisyys muistuttaa itsestään aika ajoin, esimerkiksi silloin, kun sytostaattihoidoista aiheutuneet hermovauriot kipuilevat.
”Hermovauriot eivät ole pitkään aikaan oireilleet, mutta nyt kun minun piti opetella eräs koreografia musiikkivideolle, se ei onnistunutkaan. Olin ajatellut jo, ettei asia enää vaikuta, mutta nyt se yhtäkkiä vaikuttikin. Sellainen tietysti mietityttää.”
Muuten sairaus alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Syöpähoitojen jälkeisiä kontrollikäyntejä sairaalalla on ollut yhä harvemmin, ja haastatteluhetkellä niitä on jäljellä enää yksi.
”Sitten se on ohi. En oikeastaan ajattele sairastumista enää. Olen päässyt siitä jo yli. Aika paljon joudun siitä tietysti puhumaan. Kun tapaan uuden ihmisen, se on usein asia, joka tuodaan jossain vaiheessa esiin, ja haastatteluissakin joudun sitä käsittelemään. Mutta ei se haittaa. Se on osa tarinaani. Varmaan se on asia, joka seuraa perässä ihan loppuun asti”, Joacim sanoo.
Mutta nyt on aika katsoa eteenpäin. Keikkojen ohella Joacim odottaa lähitulevaisuudessa siintävää merkonomiksi valmistumista ja uusien sinkkulohkaisujen julkaisuja. Kokopitkä esikoisalbumi on tarkoitus saada purkkiin syksyyn mennessä. Unelmat toteutuvat yksi kerrallaan.
”Tulevan levyn osalta on hyvä fiilis. Olen todella tyytyväinen työn jälkeen ja tuntuu, että olen myös itse kehittynyt prosessin aikana paljon. Odotan paljon, että pääsen julkaisemaan lisää sinkkuja”, Joacim juttelee.
”Mutta nyt nautitaan kesästä ja mennään kappale kerrallaan.”
https://www.facebook.com/JOAC1M/
@joacim_viljamaa
